Päivä Panssariprikaatissa

Eilisilta päättyi lumitöihin, ja yöllä tuli lisää. Niinpä viritin herätyskellon soimaan kuudeksi. Ei aikainen lauantaiherätys paha ollut. Aamuinen tunti pihamaalla Vihtori-kissan kanssa lunta lykkiessä oli reippaanrauhallinen aloitus 41-vuotissyntymäpäivälle. Pari junaa humisi lumivallien takana ilmeisen aikataulussaan. Muuten oli hiljaista.

Päivän valjetessa suunnattiin Ilkan kanssa kohti Parolannummea. Panssarikilta järjesti jo helmikuiseksi perinteeksi muodostuneen panssariseminaarin vanhassa sotilaskodissa. Olimme ajoissa liikkeellä, mutta jälleen seminaari oli vetänyt sotilaskodin parkkipaikan täyteen. Sotilaspoliisit ohjasivat varuskunnan aitojen sisäpuolelle. Parkkipaikka löytyi keltaiseksi rapatun harjakattoisen kasarmin pihalta, jota maastopukuisen pysäköinninvalvojan hämmästykseksi kutsuin Panssariviestikomppaniaksi ja joka mitä ilmeisimmin nykypäivänä palvelee jotakin muuta tarkoitusta.

Päivän antina oli ensin kahvia ja sämpylää, sitten tiukka annos asiaa Tampellan panssarintorjuntatykkikokeiluista ja nykyaikaisista miinanraivausmenetelmistä. Minulle oli uutta, että Tampellassa kehiteltiin kylmän sodan panssarivyöryjen torjumiseksi 100-millistä tykkiä niinkin myöhään kun 1980-90-lukujen taitteessa.


Kylmän sodan viimeisiä konkretisoitumia suomalaisessa asesuunnittelussa: Tampella 100 PstK -prototyyppi ilmeisesti ensimmäistä kertaa yleisön tarkasteltavana. Kesällä tykin pitäisi olla nähtävillä Panssarimuseossa, jos vain tilat antavat myöten.

Ruokala, tai muonituskeskus, kuten ajantasainen nimitys kuuluu, oli entisellä paikallaan mutta sitten viime vuoden sisäänkäynti oli vaihtunut päätyyn ja sisätilat olivat kokeneet melkoisen myllerryksen. Lihaperunaviipalelaatikko oli hyvää. Tuon talon tarjonta päihitti omassa suussani totutut kouluruoat mennen tullen jo reilut 22 vuotta sitten, eikä laatu tämänpäiväisen perusteella ollut yhtään taantunut. Yksi jos toinenkin ruokailija muisteli, millaista tuolla oli hänen omana varusmiesaikanaan ollut. Minä jäin kaipaamaan peräseinän kunnanvaakunoita. Tuskin ne olivat olleet relevantteja enää aikoihin, mutta kauniita ne olivat. Edes tasavallan presidentin ja Puolustusvoimain saati prikaatin komentajan valokuvia en seiniltä silmiini löytänyt.

Ruokailun jälkeen tutkailtiin esitelmien aihepiirejä entisen viestikomppanian pihalla. Olin ladannut paristot yöllä, mutta jo ensimmäistä kuvaa ottaessani kameran ilmaisin ilmoitti virran olevan liian vähissä kuvaamiseen. Nyt oli hyötyä aikanaan yhtenä kameran ostoperusteena pitämästäni AA-paristokäyttöisyydestä. Sotilaskodissa myydään paristoja varusmiesten taskulamppuja, musiikkisoittimia ja muita vastaavia tykötarpeita varten, ja löytyihän sieltä kameran pesäänkin sopivat, nostalgisella tiikerilogolla varustetut Hellesenssit. Itse asiassa olin luullut tuon paristomerkin jo päätyneen brändien muistolehtoon.

Iltapäivällä kuultiin Suomen armeijan perinteisen varustajan Rheinmetallin edustajan puheenvuoro. Herr Wolffin omia sanoja käyttäen esitys oli konekiväärinnopea. En tarkalleen tiedä, minä joukkona hän kuulijakuntaansa piti, mutta kovasti meille haluttiin myydä Leopard 2 A 4 -panssarivaunujen modernisointipaketteja, jotta voisimme ampua kineettiseen energiaan läpäisynsä perustavia DM63-ammuksia tai ainakin DM53:n modernisoituja versioita. Välillä käytiin munkkikahvilla, ja loput esitykset käsittelivät tuttua ja turvallista toisen maailmansodan historiaa. Toisille se on ehtymätön kiistojen aarreaitta. On hienoa kuunnella, kun yksityiskohtiin perehtynyt tuntija täsmentää komppanioiden ja jopa yksittäisten panssarivaunujen tilannehistoriaa vuorokauden tarkkuudella. Toisaalta voi joutua kokemaan melkoista myötähäpeää tällaiseen historiaharrastajajoukkoon kuulumisesta, kun joku lajitoveri ryhtyy puhdasoppisilla MuTu-, RaHi- ja Stetson-Harrison-metodeilla kiistämään tähän saakka laajimpaan lähdeaineistoon perustuvaa M. Jokisipilän tulkintaa Ribbentrop-sopimuksen vain vähäisestä konkreettisesta merkityksestä kesän 1944 torjuntataisteluille.

Kirjaostoshoukutuksilta vältyin ja vieläpä helposti. Tammikuinen kirja-ale tyydytti sen tarpeen taas vähäksi aikaa, ja yksi tulossa oleva rautatieaiheinen on vielä tilauksessa. Ilkka löysi sotahistoriakirjastoonsa yhden tuoreen talvisota-aiheisen. Minä tyydyn sota-ajan osalta hyllyssä jo oleviin yleisesityksiin.

Kotiin poikettiin Iskhmetin kautta, jossa paikkakunnalle sattunut tamperelais-lohjalainen kiskoliikenneharrastuspartio oli päivällisellä.