Joskus junan myöhästyminen on etu

Julkisoikeuden opetus on avoimessa yliopistossa täsmällisempää kuin useimpien muiden tähän saakka opiskelemieni aineiden ainakin, mitä tulee lähiopetuksen tuntimääriin. Ymmärrettävä asia, koska lainoppi jos mikä edellyttää täsmällisyyttä. Luennoilta ei kotimatkalle ehdi 20.07 lähtevään IC² 184:ään, vaan on odotettava oululaista, usein joitakin minuutteja myöhässä kulkevaa IC 58:aa, eli kotona olen lähempänä iltakymmentä. Onni on kultainen puoliso, joka tukee opintoharrastuksia noutamalla autokyydillä asemalta kotiin.

Aikanaan kulki muistaakseni klo 20.32 etelään lähtevä taajamajuna H 9734. Se olisi nytkin optimaalinen yhteys.

Tänään pakkaskeli tai joku muu junaliikenteen viivästymisen syy oli iltaopiskelijan puolella. Asemalle saapuessani IC² 184, Sr1:n vetämänä muuten, ilmoitettiin lähteväksi myöhässä klo 20.25. Aikataulunäyttöjen kello kävi 20.26:tta, joten juoksuaskelin kolmoslaiturille. Juna seisoi vielä, ja seisoi pidempäänkin. Niin pitkään, että laiturinäytöistä tiedot otettiin pois. Kuljettaja kuulutti, että "Pääsemme matkaan parin minuutin päästä teknisten [keskusteluanalyytikolle ehkä paljon kertova tauko] tarkastusten jälkeen." Pari minuuttia piti paikkansa, ja kotona olin joka tapauksessa aikaisemmin kuin Oulusta saapuvaa IC:tä odottelemaan joutuneena olisin ollut.

Junan lähtöä odotellessani näin ikkunasta, kun kakkosraiteelle seisahtui mielenkiintoinen "triplaveto". Tavarajunan nokalla oli numeroiltaan tunnistamattomaksi jäänyt Dv12-pari ja kolmantena Sr2 nro 3208. Oliko kyseessä siirtoajo vai sähkövedon hyytyminen?