Tahroja paperilla

Eilinen tutkintotoimikunnan kokous oli hyvä orientoituminen jälleen ammattikouluelämään. Pitkään tätäkin asiaa siinä kollegiossa pohdittiin, mutta viimein on uudet tutkinnon perusteet julkaistu (PDF-tiedosto, 96 kB). Ne on tarkoituksella laadittu melko yleisluonteisiksi. Arvaan, tiedänkin, että koulutuksen ja tutkintojen järjestäjien taholta moititaan tätä asiaa, kun ei ole keskushallinnon antamaa ohjetta siitä, mitä asioita pitää opettaa ja tutkinnoissa vaatia. Ongelma on siinä, että tässä alalla asiat muuttuvat, eikä uusia tutkinnon perusteita voida julkaista joka vuosi tai joka toinenkaan. Tämän päivän yksityiskohtaiset nimet ja termit ovat monilta osin huomisen hymyilyttävää historiaa. Oppilaitosten jos minkä asema on asiantuntijaorganisaation asema. Niissähän se paras tieto pitääkin olla siitä, mitä ovat kyseisen seutukunnan tms:n konkreettiset elinkeinoelämän vaatimukset.

Erilaisilla sähköisillä ja magneettisilla tallentimilla minulla on sarja tuon pikku vihkosen evoluutioversioita, mutta kotosalla ajattelin tulostaa sen paperillekin. Jälleen kerran jouduin harmittelemaan lasertulostintamme, joka tekee milloin paperien vinosyöttöjä ja milloin muuten vain suttua. Taisi olla vuoden 2002 lopulla, kun hankin Lexin" sen ollessa näillä kulmin silloin raikas ja kehuttu merkki, jota valtionhallintokin kuulemma suosi. Nykyään samat Lexmarkin kehujat tarjoavat "Kyöstiä". Toki Lexmarkilla on erittäin hienojakin malleja. Esimerkiksi työmaan verkkotulostimet ovat jaksaneet hyvin. Firma taitaa olla kotonaan parhaimmin henkilökohtaista tulostamista isommissa kuvioissa. Niihin kolmeen kirjaimeen sukujuuret kai johtavat.

Iltaisin on latinantuntien ensimmäisellä puoliajalla väsyttänyt hurjasti. Se ei johdu oppiaineesta tai opetuksesta, vaan tottumattomuudesta aikaisiin herätyksiin. Välitunnilla tapaan hakea automaatista kahvia. Kahvi piristää ja samalla siirtää nukkumaanmenoa. Kierre on valmis. Eiköhän tämä tästä. Vaikka viikonloppunakin on valvomista luvassa.

Teatterikesä näytti asettuneen yliopiston nurkille. Uusimman Pinni-rakennuksen edessä sijaitsevalla "amfiteatterilla" siihen olikin hyvä tilaisuus näyttämötaiteen tekemiseen. Yleisö, ainakin maksava sellainen, vain näytti olevan valitettavan vähissä. En itse pidä kovin paljon modernista teatterista. Siinä on niin paljon kovaa ääntä, joka haluaa vaikuttaa tai ottaa kontaktia, että hiljaista miestä pelottaa.

Olen muutaman kerran ajatellut, että olisi aika hienoa, jos latinantunteja pidettäisiin joskus tuon kyseisellä "amfiteatterin" pengerryksillä.

Vilma on joutunut viettämään yksin sisällä pitkät päivät. Kissankorvat näkyvät keittiön ikkunasta, kun tulen asemalta kotiin. Iltapalan jälkeen kissalla onkin kiire ulos viettämään yöelämää.