Ei sittenkään myöhään

Onneksi katsoin illalla latinantuntien välitunnilla, kahvia käännöstehtävän polttoaineeksi hakemaan lähtiessäni, onko äänettömällä olleeseen matkapuhelimeen soitettu. Kaksi puhelua oli tullut hetki sitten, ja juuri kun olin katsomassa keneltä ne olivat, Seppo soitti kolmannen kerran. Hälytys.

Pahoittelut kesken oppituntien poistumisesta opettajalle, kirjat reppuun ja ripeästi kohti asemaa. Ehdin juuri sopivasti, kun P826 kuulutettiin lähteväksi. Julkisten kulkuvälineiden varassa matkustaminen ei tehnyt oloa aivan niin avuttomaksi kuin se vastaavissa tapauksissa helposti tekee. Henkilöautolla en olisi päässyt tällä kertaa sen nopeammin. Sinisissä Esslingen-vaunuissa on aina mukava matkustaa, mutta nyt oli muuta mietittävää ja viestitettävää.



Kadonnutta marjastajaa etsimään hälytettyä VAPEPA-joukkoa oli kokoontumis- ja johtopaikaksi valitulle vanhalle huvilalle ehtinyt jo saapua niin paikkakunnalta kuin naapureistakin. Myös viikonloppuisissa höyryveturinvesitysvalvomisissa koeteltuja oli mukana. Ensiksi ehtineiden ristiläisten partio haravoi oletettuja kulku-uria. Pääjoukko odotti kokoontumispaikalla, mutta ei kauaa, kun tilanne voitiin todeta itsestään rauenneeksi onnellisella tavalla. Tällaiset tilanteiden loput jättävät parhaan mielen.