Sikailua

Värikaupassa suosittelivat vesikourujen saumojen tiivistykseen Sikaflex-massaa mieluummin kuin saniteettisilikonia. Viimeksimainitullakin on saumojen osalta tähän saakka pärjätty, mutta kun viikolla putkiprikkojen ja pitkien ruuvien avulla korjasin ulkorakennuksen kourujen vertikaalikulman, ajattelin varmistaa myös saumojen tiivistyksen.

Sikaflexin maine on legendaarinen. Toivottavasti aine on varsinaisessa tehtävässään sen veroinen. Kädet se ainakin sotki sikamaisella tavalla. Olisi pitänyt laittaa hanskat käteen, mutta en tykkää roikkua tikapuilla minkäänlaista tarkkuutta vaativaa työtä tehdessä hanskojen kanssa. Akrofobikolle sellainen työnteko tuntuu kaksinverroin kömpelömmältä.

Kun kotivaralta löydetyistä puhdistusaineista asetonikaan ei auttanut, en edes harkinnut järeämpien kemikaalien etsimistä kotoa tai lainaamista veturitallilta. Lähdin suosiolla lenkille iltapäivän paahteeseen ajatuksena, että ruumiin lämmönsäätelyjärjestelmä kuorisi ihon pintakerroksen. Kuuma tuli, mutta Sikaflex kesti. Kotiin palattua oli otettava harja, saippua ja asetoni vähemmän kauniiseen käteen, ja sittenkin meni hyvän aikaa ennen kuin pääsin edes siedettävään lopputulokseen. Mutta olivathan roomalaiset alkujaan mitä agraarisin kansa, ja itse Marcus Porcius Cato viihtyi pelloilla. Ei latinan opiskelu likaisin käsin kai pahe ollut.

Mucius Scaevola

Titus Liviuksen mukaan luimme Horatius Coclesista ja Mucius Scaevolasta. Opettaja kertoi pitävänsä hyvänä, että viimeksi mainittu, kuuleman mukaan melko unohdettu enemmän tai vähemmän historiallinen hahmo, on otettu mukaan käytössä olevaan kirjaan. Ymmärrän hyvin, että koululaitoksen historian opetus painottuu faktoihin. Mutta kulttuurissamme on monia asioita, jotka avautuvat - ja tarvittaessa vaikka dekonstruoituvat - vain tuntemalla riittävästi kulttuurin perusteiden, kuten antiikin mytologian ja heeroksen sekä kristinuskon perustavia tekstejä.

Mucius oli tuttu. Alle kouluikäisenä tiesin, että oli olemassa sellaisia hahmoja kuin Lumikki tai Saapasjalkakissa. Mutta siihen se jäi. Minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä he tekivät. Sen sijaan tiesin suunnilleen, mitä olivat tehneet Mucius Scaevola, Jaakko Ilkka tai Napoleon. Isälläni oli tapana kertoa - käytän termiä kertoa, koska hänellä oli ilmiömäinen taito sovittaa noita sinänsä rankkoja tarinoita lapsille sopivaan muotoon, joka ei silti vääristänyt varsinaista asiaa - iltasatuja tuon kaltaisista henkilöistä.

Elokuun rautatiet

Kotiinpäin lähtiessä tapasin sattumalta Hannun ja Kimmon. Olivat matkalla Haapamäestä etelään (tässä kohden VR:n slangi käyttää kyseisestä paikkakunnasta sijamuotona ilmeisen väärää elatiivia). Nautimme oluet asemaravintolan terassilla keskustellen lähinnä tulevasta hinauksesta. Hannu kertoi laatineensa aikataulun 13.8. vietettäville Rautatiemuseopäiville Hyvinkäälle lähtevälle roikalle. Lähtö on Haapamäestä (sic!) jo 10.8. illalla, koska roikan vauhti on kokonaista 40 km/h, alamailla kuulemma jopa 45 km/h. Tandem-"vetäjien" Dv15:n ja Vr1:n jälkimmäinen osapuoli määrää tahdin. Mainittu "Kana" pidetään höyryssä koko hinauksen ajan, jotta se tapahtumapäivänä on valmiina vetämään yhden matkustajavaunun liikennettä Rautatiemuseon raiteilla. Varsin mielenkiintoinen on roikan matka Riihimäeltä Hyvinkäälle aamulla 12.8., kun joutuvat ajamaan pitkän pätkän päärataa vasenta väärää.

Pari"veto" tuo Rautatiemuseopäivään vaunut, joita käytetään Hyvinkään ja Rajamäen välillä klo 12.00 ja 13.30 ajettavassa liikenteessä. Veturina kuulemma on joko Rautatiemuseon Dr13 nro 2349 tai VR:n oma "Rulla-Pekka" Hr1 nro 1021.

Lähiaikoina on luvassa melko paljon julkista museojunaliikennettä valtion rataverkolla. Vaasan kaupungin 400-vuotisjuhlien kunniaksi ajetaan lättähattuliikennettä Vaasan ja Mustasaaren välillä. Ehkä asiasta olisi ollut fiksua mainita edellä linkitetyillä juhlien omillakin sivuilla, kun Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:ltä on sentään kolme Dm7-vetovaunua ja yksi liitevaunu tulossa, ja matkan yhdensuuntainen hintakin peräti yhden euron aikuisilta ja ilmainen lapsille.

Lauantaina 12.8. tamperelainen Jäämien kuoro juhlii 100-vuotisuraansa juhlajunan kanssa. Höyryveturimatkat 1009 Oy:n kalustolla - Hr1 "Ukko-Pekka" nro 1009 salonkivaunuineen - ajettava juhlajuna ottaa yleisöä kyytiin monilta väliasemilta ja ajaa muutaman edestakaisen reitin Tampereen ja Nokian välillä (edellä linkitetty aikataulu).

Vanhalla risteysasemalla annetaan juotavaa Kanalle ja Pekalle. Maankuoresta sitä toki vielä riittää, mutta muuten on kuivaa. Sadevesitynnyrit ovat tyhjät. Kasvimaita on jo hyvän aikaa saanut kastella kaivovedellä. Nurmikkoa emme sadeta. Miksipä pohjavettä sinne. Nurmi ei kuole, vaan se nukkuu. Sääli sinänsä: olisihan sillä pitkä talvi aikaa.

Kotiin palatessa naapurin Jussi ajoi pihaan samaan aikaan. Kertoi käyneensä ensilumilla Paimiossa. Melkeinpä kadehdin. Näillä helteillä lumen tuntu olisi raikkain mahdollinen olotila.