Pajunkissoja

Se on palmusunnuntai eli aika vaihtaa kännykän soittoääneksi Hasslerin koraali eli virsi 63. Pääsiäisajan perinne. Muulloin laite ilmoittelee itsestään varhaisen esi-isänsä, Sanomalaitteen, äänellä.

Palmusunnuntain virpojatiheys näytti vaatimattomalta, vaikka suklaamunia oli kaappiin varattu. Näillä kulmilla ei asu kovin paljon lapsiperheitä. Toinen syy taisi olla se, että vietimme pyhäaamupäivän rauhaa kylän kuntosalilla. Aamupäivisin pikkutrullit yleensä liikkeellä ovat.

Yhdet sisarukset sentään poikkesivat, ja kaunis monihaarainen oksa saatiin.

Lisää gnosista

Jatketaan tänäänkin kirkollisella linjalla palmusunnuntain ja Sediksen edelliseen merkintääni tekemien kommenttien kunniaksi.

Kainilaisesta gnotilaisuuden suunnasta en kirjoittanut. Korjataanpa asia. Juudaan evankeliumia on helppo kutsua kainilaiseksi, kuten tuore evankeliumia koskeva artikkeli suomenkielisessä Wikpediassa . (Korjaus: Eipä kutsukaan enää niin suoraan. Wikipedia on vekkuli: Tämän kirjoittamista aloitellessani kuvatulla tavalla oli, mutta nyt artikkeli on huomattavasti laajentunut jonkun aktiivisen asianharrastajan toimesta,. Hienoa.)

Taustalla on jälleen Irenaeus ja se, että hänen tekstiensä ansiosta Juudaan evankeliumin olemassaolo ja osa sisällöstä - sen mitä Irenaeus katsoi tarpeelliseksi referoida - on ollut kristikunnan piirissä tunnettu asia 180-luvulta alkaen.

Irenaeus (Harhaoppeja vastaan: 1. kirja, 31. luku) lukee Juudaan evankeliumin nimenomaan kainilaiseen perinteeseen. Tämä lienee vakuuttavin dokumentti Juudaan evankeliumin kainilaisen alkuperän johdosta. Irenaeuksen ja muutamien muiden kirkkoisien kirjoitukset gnostilaisia liikkeitä vastaan muodostivat pääosan siitä tietämyksestä, joka gnostilaisesta ajattelusta oli ennen vuonna 1945 tapahtunutta Nag Hammadin kirjastoksi kutsuttua asiakirjalöytöä.

Kainilainen oppi vaikuttaa nykyisen kristinuskon perusteita tuntevan silmiin varsinaiselta punk-liikkeeltä, jossa monet juutalaisen ja kristillisen perinteen kielteiset hahmot, kuten veljensurmaaja Kain (1. Moos. 4: 3-12), esikoisasemaansa halveksuneen Eesaun (1. Moos. 25:27-34), Moosesta ja Aaronia vastustanut Koorah (4. Moos. 16:1-35) ja toki Juudas Iskariot nähtiin sankareina.

Juudaan evankeliumissa näistä hahmoista esiintyy vain Juudas, joka kuvataan sinä opetuslapsena, jolle Jeesus 48. logionin paikkeilla sanoo: "Tule, että voin opettaa sinulle salaisuudet, joita kukaan ei ole koskaan nähnyt", ja mistä alkaa evankeliumin varsinainen opillinen sisältö eli sen uskomusjärjestelmän melko tarkka kuvaaminen, jonka julistaminen evankeliumin päätehtävä on ollut.

Vaikka Juudas on evankeliumissa keskeisessä asemassa, hän on sitä lähinnä opetuspuheen toisena osapuolena ja vaikka Jeesukselle läheisenä kuvataankin, ei hänen asemansa suuresti poikkea esimerkiksi siitä, millaisena "rakkaimman opetuslapsen" - perinteisen käsityksen mukaan Johanneksen - asema näyttäytyy tutussa Johanneksen evankeliumissa (Joh. 21: 20-24).

Toinen, vajaan sukupolven Irenaeusta nuorempi kirkkoisä, karthagolainen, Quintus Septimius Florens Tertullianus (noin 155-230 jKr.), kirjoittaa Kaikkia harhaoppeja vastaan -teoksensa liitteen 2. luvussa Juudaan asemasta kainilaisessa opissa samalla tavoin kuin Irenaeus, mutta ei mainitse Juudaan evankeliumia.

Varsinkin Tertuallianus yhdistää kainilaisten ja setiläisten oppien - sekä kolmannen samantapaisen suunnan offilaisuuden - käsittelyn. Irenaeus yhdistää kaksi jälkimmäistä (30. luku), mutta antaa kainilaisuudelle oman lukunsa.

Tämä kertonee siitä, miten lähellä toisiaan nuo gnostilaisuuden eri suunnat olivat ainakin niitä vastustaneiden kirkkoisien mielestä. Analogioilla ei historiantutkimuksessa ole juurikaan arvoa, mutta sallittakoon se blogeissa ja muussa kevyen sarjan kirjoittelussa ja esitetään, että Juudaan evankeliumin lukeminen jonkin gnostilaisen suuntauksen "omaksi" olisi samankaltainen asia kuin lukea

Eksegeetikko Dunderberg on päätynyt pitämään Juudaan evankeliumin oppisisältöä lähinnä setiläisen haaran näkemysten mukaisena. Perusteita lienee evankeliumissa esiintyvä "Seet, jota kutsutaan Kristukseksi". Seetin keskeinen asema oppirakennelmassa sopii sekä Ireneauksen että Tertullianuksen kuvauksiin setiläisyydestä.

Yhtä lailla Juudaan evankeliumissa esiintyy yhtenä aionina "Nebro, joka tarkoittaa kapinallista; toiset kutsuvat häntä Yaldabaothiksi". Tämän hahmon Tertullianus lukee offilaisuuden oppiin kuuluvaksi, Irenaeus taas esittelee sitä offilaisuuden ja setiläisyyden yhteydessä.

"Jumala-luokan" ensimmäisen ilmentymän, Barbelo-hahmon, on maininnut noista kahdesta kirkkoisästä vain Irenaeus, joskaan hän ei liitä sitä suoraan setiläisyyteen, vaan käsittelee sitä 29. luvun muita gnostilaisia suuntia esittelevässä "kaatoluokassa". Barbelosta kerrotaan erityisesti Johanneksen salaisessa kirjassa, joka on yksi Nag Hamadista reilut 60 vuotta sitten löytyneistä käsikirjoituksista, ja jonka myös Irenaeus tunsi kuitenkaan liittämättä sitä erityisesti mihinkään tiettyyn gnostilaissuuntaukseen. Kuten Juudaan evankeliumissa, myös Johanneksen salaisessa kirjassa opillisesti tärkeitä hahmoja ovat Barbelo ja Seet.

Voi olla mahdotonta osoittaa pitävästi Juudaan evankeliumin liittyvän johonkin tiettyyn gnostilaisuuden haaraan. Sen opillisten painotusten vuoksi setiläisyys näyttää tämän päivän tulkinnan mukaan olevan vahvoilla. Toisaalta Irenaeus, joka näyttää tunteneen Nag Hammadin kirjaston sisältämien koptilaisten 300-luvun käsikirjoitusten oman aikansa - siis 180-luvun vanhemmat ja alkuperäisemmät, ehkä alkukielisetkin - versiot, liittää Juudaan evankeliumin nimenomaan kainilaisiin.

Keskeinen kysymys evankeliumin merkityksessä on minusta siitä, miten tärkeäksi Juudaan asema evankeliumissa nähdään. Irenaeukselle arvatenkin oli kätevää korostaa Juudaan suosiota kainilaisen suunnan keskuudessa, koska oli helppoa syyttää harhaoppiseksi ajattelua, jossa kavaltaja nähdään niinkin myönteisessä valossa. Viime päivien uutisointi on korostanut evankeliumin käänteentekevää suhtautumistapaa Juudaaseen, mutta kysyn edelleen, mitä sitten. Juudas Iskariot on kokonaisuuden kannalta sivuhenkilö riippumatta siitä, oliko hän kanonisten evankeliumien tapaan pelkkä kavaltaja vai Juudaan evankeliumin tapaan yhden juutalaisuutta ja kristinuskoa lähellä olleen oppijärjestelmän luotto-oppilas. National Geographic Society on käännöksestään ymmärrettävän ylpeänä kuulemma kritisoinut yhdysvaltalaista eksegeetikkoa Robinsonia, joka ei myöskään jaksanut innostua Juudaan evankeliumista uuden tiedon tuojana.

Jumalista ja jumalattarista, papeista ja papittarista

Mitä tulee Sediksen toiseen kommenttiin Barbelosta, niin ei siinäkään ihan ongelmatonta jumalaa olisi. Barbelo on kuitenkin "vain" ensimmäinen aioni. Meikäläinen kristillinen oppi on kätevämpi, kun voi keskustella suoraan pääjohtajan kanssa.

Sukupuolikysymykseksikään tätä ei minusta kannattaisi nostaa, vaikka Barbelo kuvataankin "kaksineuvoiseksi" siinä, missä kristinopin Jumalaan liitetään usein miehuuteen liittyviä epiteettejä. Sukupuoli - sosiologien suosiman jaottelun mukaan niin biologisen sex- kuin sosiaalisen gender-merkityksenkin näkökulmasta - on puhtaasti empiirisen maailman asia. Kristinuskon Jumala on oman käsitykseni mukaan olemukseltaan empiirisen maailman ulkopuolella. Eipä tainnut Mooseskaan nähdä, mitä sukupuolta palava pensas edusti - ja mahtoiko edes olla tyrnin tapainen sukupuolittunut pöheikkö. Sellaiset fraasit kuin "Herra" tai "Isä meidän" ovat meidän empiirisen maailmamme käsiteapparaatteja, joita enemmän tai vähemmän onnistuen rakennamme, kun metafyysistä pohdittaessa on kuitenkin jotain oman ymmärryksen rajoissa olevia kiinnekohtia annettava.

Gnostilaisista opit ei muutenkaan taida olla kovin tasa-arvoisia sukupuolikysymyksen kannalta. Tuomaan evankeliumi ei varmasti edusta gnostilaista perinnettä puhtaimmillaan, mutta sen viimeisen logionin (114) rinnalla naisvihaajaksi sanottu fariseus-ystävämme Paavali alkaa näyttää profeministiliikkeen mallijäseneltä: "Simon Pietari sanoi hänelle: 'Anna Marian jättää meidät, sillä naiset eivät ansaitse elämää.' Jeesus sanoi: 'Katso, minä opastan häntä tehdäkseni hänestä miehen, niin että hänkin tulisi eläväksi hengeksi muistuttamaan teitä miehiä. Sillä jokainen nainen, joka tekee itsestään miehen astuu sisälle Taivaan valtakuntaan.'"

Kristinuskoon ja sukupuolikysymykseen liittyy sain perjantaina mielenkiintoisen sähköpostin. Itse sisällössä ei niinkään mielenkiintoista ollut: se oli pyyntö käydä allekirjoittamassa naispappeuden vastainen vetoomus. En taatusti allekirjoittanut, mutta mielenkiintoiseksi pyynnön teki sen jakelu. Viesti oli osoitettu hämäläisten maanpuolustusyhdistysten jäsenille. Ehkä joku ajattelee, että maanpuolustusjärjestöjen jäsenet ovat - anglosaksilaista käsitettä lainaten - valkoihoisia, lihaasyöviä heteromiehiä ja siten otollinen kohderyhmä. Olen kyllä valkoihoinen heteromies, mutta lihaa en juurikaan syö (veturitallin talkookauden kebab-orgiat ovat harvoja poikkeuksia), ja luultavasti tuossa päättelyketjussa melkein kaikki muukin menee harhaan.