Pääsinpäivä

Aamukirkkoon päästiin Kylmäkoskelle. Siellä messu aloitettiin kahdeksalta tämän pääsiäisen ainoana seurakuntana Sääksmäen rovastikunnassa. Muualla aloittivat vasta kymmeneltä. On mukava ajatella, että Kylmäkosken varhainen aloitusaika johtuisi maatalouden ikiaikaisesta rytmistä - kunnan elinkeinorakenteessa maa- ja metsätalouden osuus on hämäläisittäin korkeahko 15 prosenttia - mutta todellinen syy on vankila. Yksipappisen seurakunnan sielunpaimenen tehtäviin kun kuuluu ehtiä toteuttamaan Matt. 25:36:n sanomaa vankilan päivärytmin mukaan.

Iltapäivän anoppilavierailun jälkeen pääsiäispäivä on kulunut taidehistorian parissa. Concepts of modern art -nimistä kirjaa lukiessani puolisoni kysäisi, onko minulla jokin suosikki taidesuuntausten joukossa. Vastasin pitäväni abstraktista ekspressionismista, mitä vastaava tyyli Euroopassa tunnettaneen lähinnä informalismin nimellä (mainitun kirjan käsittelytapa ainakin tuolla kohden on amerikkalainen). Puolisoni taisi yliarvioida kykyni arvellessaan, että pystyisin itsekin tekemään sen kaltaisia töitä. En kykene kuin diggailemaan, mutta ymmärrän hänen näkökulmansa: esittävän kuvan tekemistä opiskelleen ja harjoittaneen maailmassa jo pelkän teknisen osaamien vaatimusstandardit ovat paljon korkeammat ei-esittävään kuvaan nähden. Ei-esittävä taide on kuin blogijulkaiseminen: kuka tahansa voi ilman sen kummempaa lahjakkuutta ja harjoittelemista ilmaista itseään, mutta on kokonaan toinen asia, kenellä on ilmaistavaa ja kenellä ei - ja yleisön tai muiden kriitikoiden suosion saavuttamisen kannalta tärkeää on myös se, kuka on riittävän omintakeinen itseilmaisussaan.

Emme silti täysin haudanneet ajatusta yhteisproduktiosta varautuen siihen hypoteettiseen tilanteeseen, että molemmilla olisi kovasti tekemisen puutetta.