Kirkosta, puutarhasta ja rautatiestä

Illaksi tehty toimintasuunnitelma onnistui varsin hyvin.

Illan messusta on todettava, että yhtä vieraalta se tuntui kuin vastaavat ennenkin. En ole identiteetiltäni kaupunkilainen enkä nuori eli en kuulu siihen ryhmään, jonka mielipiteistä kirkko olisi julkisuudessa kiinnostunut, mutta sanon silti, että minusta perinteisessä kello kymmenen päiväjumalanpalveluksessa ei ole mitään vikaa. Tuomasmessut ja muu osallistava toiminta tekee kohta kirkostakin paikan, jossa äänekkäimmillä ja ulospäinsuuntautuneimmilla on mukavinta olla. Aktiivisuus ja esillä oleminen on tärkeää, hiljaiset mietiskelijät jääkööt syrjään. Kiitettävästi on kirkko näiltä osin ajan hengessä mukana.

Kyllä kirkossa silti paljon hyvääkin on. Ihan aikuisten oikeasti. Ja ihan käytännössä myös. Pienen palveluksen kirkko voi keskushallintonsa verkkosivujen kautta tehdä vaikka sille - jonkin kouluasteen kollegalleni kenties - joka tänään oli etsinyt Google-palvelun kautta aamunavauspohjia. Viime aikoina sangen suosittu tähän verkkopäiväkirjaan ohjannut hakufraasi on ollut kuusiaidan leikkaus. Asialla alkaakin olla kohta kiire. Ammattilaisen ohjeita löytää Puutarha.netistä, Kekkilästä ja varmasti myös Scillalta.

Tänään ajettiin matkustajajunia Karjaalta Hankoon toistaiseksi viimeisen kerran Dv12:n vetämillä Esslingen-tyyppisillä sinisillä vaunuilla. Henkilöliikenne siirtyy Dm12-kiskoautojen hoidettavaksi. Lienee varmista kirjoittaa "toistaiseksi", koska Dv12 on vuosikymmenten ajan ollut luotettava työjuhta, kun taas Dm7-Lättähatun jälkeisistä harvalukuisista dieselmoottorivaunuista on saatu varsin sekalaisia kokemuksia.

Dm12 on vielä matkustamatta. Tampereelta sillä on päässyt muutaman viikon ajan Haapamäen suuntaan. Täytyy sanoa, että Tampereelta kello 20.15 Haapamäkeä ja edelleen Seinäjokea kohti lähtevä kiskoautojuna H427 on näyttänyt sangen kodikkaalta ja houkuttelevalta keväisen illan hämärtyessä.