Kirjan karttamispäivä

Eilen nähtiin pihassa talven ensimmäinen punatulkkukoiras. Komea lintu näyttää vieläkin komeammalta, kun sitä harvoin näkee. Kuuden peltopyyn parvikin löysi tiensä meille ruokailemaan pitkästä aikaa. Sympaattisia palleroita.

Kohtuullisen varhainen herääminen oli tänään hyvä idea. Aamulla muistin luvanneeni tehdä yhden kirjankannen maanantaiksi (edelleen on niitä piirejä, joissa graafista osaamista vaativien tehtävien tekijäksi päätyy henkilö, joka osaa käynnistää tietokoneen piirto-ohjelman, vaikka hänellä ei olisi lainkaan kuvataiteellista lahjakkuutta - suurin pätevyyskriteeri kun kiteytyy lauseeseen "kirjapaino vaatii materiaalin digitaalisessa muodossa"). Tässä ei onneksi ollut kyseessä kahden objektin asemointia vaativampi juttu. Muuten olisi pitänyt pyytää torpan taitavamman apua. Aikaa meni puolisen tuntia ja tallennusmuodoksi valitsin vanhan kunnon TIFFin. Tagged Image File Format oli suosittu tiedostomuoto joskus takavuosina, kun kirjapainojen kanssa tuli asioitua enemmän. Voi olla, että nykyään vallalla ovat muut tiedostotyypit, mutta toivottavasti TIFF kelpaa edelleen.

Minun piti käyttää sunnuntaipäivä taidehistorian lukemiseen. Enpä ole käyttänyt. Tenttiin lukeminen tuntuu olevan niitä toimia, joiden edelle löytyy aina jotakin tähdellisempää. Tänään pelastajaksi tuli rautatieharrastus, ja hyvä syy kirjan karttamiseen löytyi Museoveturiseuran paperitöistä.

Puolisoni kotiuduttua aamupäivän töistä päätimme lähteä pururadalle katsomaan, vieläkö hiihtäminen onnistuisi. Hyvin onnistui, ja keli oli itse asiassa erinomainen. Oman muistini mukaan vanajanhämäläisten hiihtokelien pysymisen osalta aletaan olla ennätysmyöhäisissä ajankohdissa.

Illan toimintasuunnitelma koostuu kotikylän kirkon tuomasmessusta, ja tavoitteena on messun jälkeen houkutella kaunis kuorotyttö hampurilaiselle. Tosin sitä varten on yritettävä saada toinen sylissä lepäilevä söpöläinen keksimään itselleen muuta puuhaa kehräämisen ja puskemisen sijaan. Olisikohan hiirenmetsästys mitään?