keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006


Lisää taidehistorian perusopintojen tenttikysymyksiä


Työpäivän jälkeen tenttiputki jatkui Tampereella. Tänään oli vuorossa avoimen yliopiston yleisen taidehistorian peruskurssin luentotentti, ehkä yleissivistävin ja sikäli tärkein opintojakso perusopinnoissa. Mutta niin vain tuli lintsattua erityisesti tämän aiheen luennoilta. Ja varsinainen tenttikin jäi tekemättä viime kuun lopulla, mutta syy oli hyvä, kun samalle illalle osui kevään ainoa pelastuspalveluharjoitus. Uusintamahdollisuutta piti odottaa tähän iltaan saakka. Muutama muukin saliin saapui. Lienevätkö olleet myös estyneitä ensimmäisellä tenttikerralla vai olivatko kunnianhimoisesti korottamassa arvosanojaan. Minulla on käsitys, että avoimessa yliopistossa on mahdollista käydä yrittämässä parantaa tenttisuoritusta vapaasti uusintatenttien yhteydessä. Voin olla väärässä.

Tentti käsitti kuusi tunnistettavaa kuvaa, joista piti selostaa nimeä, tekijää, aikakautta, tyylisuuntaa ym. perusasioita. Tuntui, että kuvat olivat helpompia kuin syksyllä Suomen taidehistorian peruskurssilla. Ensimmäinen oli Paul Gauguinin Näky saarnan jälkeen", eräs ranskalaisen ekspressionismin eli fauvismin perusteos (puolisoni ihmetteli taannoin, kun kerroin, että kuulin termin "fauvismi" ensimmäistä kertaa vasta tällä kurssilla). Toinen kuva oli helppo tapaus arkkitehtuurin puolelta: Rooman Panthenon-temppeli. Neljäntenä oli viisikymmenlukulaisen yhdysvaltalaisen abstraktin ekspressionismin edustaja Jackson Pollockin "Sinisiä pylväitä" (menin väittämään mustiksi). Viides kuva oli Kaksoisvirtainmaan akkadilaiselta hallituskaudelta parituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua tehty Naram Sin -kuninkaan steele, voitonmerkki, Panthenonin tapaan todellinen vanhemman historian klisee. Viimeinen kuva oli Tizianin tekemä paavi Paavali III:n muotokuva 1540-luvulta. Pitikin mennä väittämään paavia Piukseksi.

Toinen tehtävä oli esseetyypinen. Aihevaihtoehtoja oli kolme (ei sanatarkasti):
1. Muinaisen Egyptin taide
2. Kuvataiteen ja arkkitehtuurin muutos siirryttäessä keskiajalta uudelle ajalle
3. Surrealismi ja dadaismi

Vaikka en olekaan kovin hyvin perehtynyt 1900-luvun alun Euroopan historiaan enkä varsinkaan moderniin taiteeseen, viimeinen vaihtoehto tuntui helpommalta ja valitsin sen.

Sellainen tentti tällä kertaa. Maanantaina putki jälleen jatkuu. Sitä ennen pitää ehtiä ainakin töihin, Poriin ja veturitallille. Jossain välissä pitäisi avata kirjojakin.

Ihmishavaintoja taiteen ohessa: Tentin alkamista odotellessa yliopiston päärakennuksen "alakuppilassa" istui paljon väkeä. Tuskin siellä ylioppilaskapinaa tai muuta vanhan valtausta suunniteltiin, mutta perusopiskelijoista selvästi erottuva hiukan varttuneemman oloinen mies kulki, kuin Caesar ennen taistelua, sanomassa sanan siellä, toisen tällä. Hän saattoi olla ylioppilaskunnan puheenjohtaja; kuvansa on jossakin osunut silmään. En tiedä, mistä Caesar-mielleyhtymä tuli. Eipä hänen kulkemisistaan taida luotettavia ensikäden lähteitä juurikaan olla.

Rautatieasemalla istui hetken nuori mies vanhanaikaisissa vaatteissa reppu selässä. Toiseen kassiin oli pakattu saha. Aika hyvin luotu menneiden vuosikymmenten kulkujätkän tyyli. Ensin ajattelin sahan olevan pieni tyylirikko, se kun oli käsisaha eikä metsätöihin sopiva kaarisaha. Mutta kulkihan kirvesmiehiäkin työmailta työmaille omine sahoineen.

4 kommenttia:

Timo kirjoitti...

Se on Pantheon, kaikkien jumalten temppeli.

Taidehistoria on sivistyksen peruspylväitä. Nuorempana ja nörtimpänä suhtauduin siihen yliolkaisesti. Ei olisi kannattanut.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Totta puhut, kiitos korjauksesta. Menivät kirjoituasussa ateenalainen ja roomalainen sekaisin, ja lopputulos ei ollut kummastakaan kotoisin.

Sedis kirjoitti...

Jason Pollockin lempinimi on muuten Jack the Dripper. Jos joku on kiinnostunut näistä kuvioista, ja siitä, miten suomalainen runoilija ja maalari Helmi Juvonen näihin ajatuksiin liittyy, voi lukaista tämän artikkelin luoteisamerikkalaisesta taiteesta

Hyvärinen J. kirjoitti...

Jack the dripper on hauska nimi :-) Tällä paikkakunnalla oli ainakin takavuosina erään koulun porraskäytävässä taideteos, joka maallikon näkökulmasta kävisi hyvin kilpasille "active paintingin" harjoittajien tekemien töiden kanssa. Kyseessä oli puukäsityöluokan maalausalusta, jonka opettaja Vuokola, aikanaan suomalaisittain tunnettu fotograafikko, oli ottanut käytävän koristukseksi.