maanantaina, helmikuuta 13, 2006


Nyt ei mene kiskoliikenteessä hyvin


Suomen Luonnonsuojeluliiton lehdessä uutisoitiin liiton Liikenne-MIPS-hankkeen tuloksia, joissa eri henkilöliikennemuotoja oli pantu järjestykseen ympäristölle aiheutuvan kokonaiskuormituksen mukaan. Rautatiet on sangen epäekologinen liikennemuoto mitä tulee elottomien luonnonvarojen kulutukseen (vain henkilöauto on huonompi, esimerkiksi lentokone taas paljon parempi). Vesivarojen tuhlailussa rautatieliikenne on liikennemuodoista pahin. Sen sijaan ilmaa se pilaa polkupyörän jälkeen vähiten. Taustalla on se, että vaikka juna itse ei kuluta paljon kuljettamaansa henkilömäärään nähden, rautatieliikenne vaatii taustalleen raskaamman infrastruktuurin kuin oikeastaan mikään muu liikennemuoto. Rautatie on rautaa, hyvässä ja pahassa.

Taannoinen (lauantainen?) Helsingin Sanomat uutisoi Tieliikelaitoksen haluavan rullata vähäliikenteiset radat ja tehdä niistä tieuria raskaalle rekkaliikenteelle. Mahdettaisiinko Suomeenkin saada australialaistyyppisiä maantiejunia? Tosin vähäliikenteisten ratojen pohjat tuskin riittävät rekkaliikenteen yksinomaiseksi kulkuväyläksi. Ne sijaitsevat usein kaukana tämän päivän tuotantolaitoksista ja asiakkaista, joten jos kuljetuksia hidastavia ja kalliita siirtokuormausjärjestelmiä ei rakenneta, ei kuljetuskalusto voine poiketa normaalissa liikenteessä käytettävästä. Vähäliikenteisten ratojen penkat ovat melko kapeita rekkoja ajatellen. Töitä olisi varmasti tehtävä enemmänkin kuin kiskojen purku ja asfaltointi. Vieläköhän silloinkin koituisi säästöjä?

Raideryhmälle ja muille kiskoliikenteen ystäville riittää töitä.

Kotitallin Tv1-veturille olisi kysyntää filmitähden tehtävissä. Mikäs siinä, hyvä veturi. Ikävä kyllä Jumbo on vaikea siirreltävä, vaikka matka ei olisi kuin sisältä ulos ja takaisin. VR Osakeyhtiön päivystäjästä ei ole apua, koska Dv12 ei pituutensa puolesta mahdu Jumbon kanssa yhtäaikaa kääntöpöydälle. Luultavasti VR laskuttaisi joka minuutista raskaan mukaan. Emme elä enää museotoiminnan vanhoja hyviä aikoja. Oma ajokuntoinen kalusto on kovin kevyttä ja talkookuljettajat vähissä. Viikonloppuna täytyy pohtia porukalla tämäkin asia.

Edellisestä tuli mieleen, miten vasta paljon jälkeenpäin tajusin, että kesällä menetimme loistavan tilaisuuden pitää hauskaa. Samana päivänä, jolloin noudimme Satakunnasta Move1:n, siirsi VR suurkuormavaunullaan Porista muuntajaa Turkuun. Olisi ollut mukava kurvata kapearaiteinen eikä niin kovin kauniskaan Move1 auton lavalla jollekin liikennepaikalle, jossa muuntajakuljetus olisi seissyt, ja mennä esittäytymään junamiehistölle: "Täällä kuulemma tarvitaan vetoapua".

Toisen asteen koulutusta


Ylioppilaskirjoitukset alkoivat ensimmäisen vieraan kielen pitkän oppimäärän kuullunymmärtämiskokeella. Ylioppilastutkinto on tänä keväänä käyttöön otettavan uudistetun reaalikokeen eli niinsanotun ainereaalin myötä luopumassa aikaisemmasta kielipainotteisuudestaan.

Ylioppilastutkinnon vanha kielipainotteisuus ei kertonut niinkään siitä, millaisia aineita olisi erityisesti arvostettu koululaitoksen piirissä. Se oli peruja Suomen perifeerisestä asemasta niin tieteiden, kulttuurin, tekniikan kuin talouselämänkin aloilla. Tutkinnon päätehtävänä oli antaa työkaluja ammatillisen koulutuksen hankkimiseen edellämainituilla aloilla. Perifeerisessä maassa tärkeimpiä perustyökaluja olivat vieraat kielet.
Tutkinto lienee ainereaalin ansiosta muuttunut aikaisempaa ajanmukaisemmaksi ajatellen tämän päivän osaamisvaatimuksia. Samalla ylioppilastutkinto ottaa ideansa puolesta aimo harppauksen kohti ammatillisia perustutkintoja, koska kielten kaltaisten työvälinetaitojen opiskelun sijasta painopiste siirtyy reaaliaineiden kaltaiselle ammatillisen osaamisen alueelle. Lieneekö ainereaali ensimmäisiä askeleita nuorten toisen asteen koulutuksen yhdistämisessä peruskoulun jatkumoksi?

Minulla oli tänään opetettavana pitkästä aikaa naisvaltainen opiskelijaryhmä: tulevia datanomeja. Omissa pääasiallisissa koulutuksissani, sähköalan perustutkinnossa ja tietokoneasentajan ammattitutkinnossa, ryhmät koostuvat lähes yksinomaan miehistä. Perinteinen roolimalliajattelu lienee vielä voimissaan. Hän on ollut viime vuosien yksi aniharvoja roolien ravistelijoita (bongasin pitkään pystyssä olleen blogin vasta nyt, siispä terveisiä virtuaalisesti).

Huomenna pitäisi mennä kokoustamaan koulutuspolitiikkaa Lahteen. Pääseepähän taas matkustamaan junalla.

2 kommenttia:

tommi kirjoitti...

Aika uskomaton tulos. Kun verrataan rautateiden ja autoteiden peittämiä maapinta-aloja ja muistetaan suolaus, auraus ja valumavedet, tuntuu että radoille voisi vaikka kylvää ydinjätettä ja silti pysyisi ekologisempana.

Täytyypä katsoa tuo tutkimus. Epäilijöille suosittelen vaikka ilmakuvia. Miten rautatiet muuten kuluttavat vesivaroja? Pohjavesi haihtuu sorapenkan läpi vai?

Hyvärinen J. kirjoitti...

Täytyisi saada tuo tutkimus luettavaksi. Tosin vielä mielenkiintoisempaa olisi ehkä nähdä sellainen, jossa mukana olisi myös tavaraliikenne.