Yksin suksin

Työmaan henkilökunnan ulkoilupäivää vietettiin paikallisessa hiihtokeskuksessa. Olipa mukana ammattikoululaisiakin liikuntatunneillaan. Erilaiset laskuvälineet suksista pulkkiin olivat kovassa huudossa. Näytti jollakin olleen autonrengaskin, tai ainakin sellaiselta näyttävä alaspäin tuova kulkupeli. Kovin suurta joukkoa ei lähtenyt hiihtämään. Keli oli melko huono aamuisen lumisateen ja kostean sään vuoksi. Mäkisemmällä lenkillä oli aika lähellä, ettei menoa voinut kutsua ladun avaamiseksi. Eipähän tullut houkutusta väsyttää itseään liialla vauhdinpitämisellä. Tasaisemmalle lenkille vaihdoin vapaaseen.

Ulkoilupäivän teema oli "mukavaa yhdessäoloa" tai jotakin sinnepäin. Yksikseen suksivana rikoin taas kerran yhteisöllisyyden ideoita. Makkaranpaistopaikalla kävin sanomassa "Moro", ja sitten suihkuun. Sen sortin sosiaalinen.

Kotona odottivat lumityöt, joille riitti vielä muutama säde selkenevän taivaan päivänvaloakin. Pihan vallit ovat olleet joinain talvina ainakin hetkellisesti korkeampia, mutta ihan mukavasti tänä talvena on lunta saatu. Läheisille peltoaukeille on jokin aika sitten avattu kelpo latu. Puolisoni kävi testaamassa sitä tänään. Nyt ei joka kerran tarvitsisi lähteä kylän toiselle puolelle Vanajan rantamäkeen, mutta emme ole kovin suuria tasaisen maan hiihdon ystäviä. Toki mäkisyydelläkin on rajansa, mutta pitkäaikainen tasaisella hiihtäminen kipeyttää ristiselän.

Panun ja kumppaneiden innoittamana minun piti adoptoida tähän blogiin virtuaalilemmikki, mutta valinta kissaeläinten ja sikapossun välillä osoittautui liian vaikeaksi. Ja toisekseen en löytänyt sivupalkista tilaa karsinalle.