 | Palelevia junia |
Uutiset ovat tienneet kertoa, että ministeriö selvittää VR Osakeyhtiön viimeaikaisten liikennehäiriöiden syyt. Mitä sitä tutkimaan, syyhän on päivänselvä: pakkasenkestävät höyryveturit on poistettu liikenteestä reilut 30 vuotta sitten :-)
On VR:llä ennenkin kärsitty pakkasista. Aamulehden 50 vuotta sitten -palsta tietää päivittäin kertoa silloisten ennätyspakkasten aiheuttamista liikenteenhoidollisista häiriöistä.
Valtionrautateille erityisen kiusallisia olivat talven 1960 pakkaset, jotka rikkoivat jäähdyttimiä uusista ylpeyksistä, Vr11-vetureista. Näihin oli muiden varhaisten dieselveturisarjojen tapaan ladattu paljon odotuksia, mutta kova pakkanen, soveltumaton jäähdytysneste ja kehittynyt kaksinajojärjestelmä koituivat tuona talvena muutamien veturinmoottorien kohtaloksi. Kaksinajojärjestelmään, jonka pioneeri Vr11 Suomen rautateillä oli, asia liittyy siten, että kun miehistö tarvittiin vain kaksinajon johtoveturiin, apuveturi sai olla miehittämättä eikä sen jäähdytinrikkoa huomattu ennen kuin vauriot olivat suuria. Lieneekö kyseessä ollut tarkkaavaisuuden puute, koska rinnakkaiskäyttöjärjestelmässä apuveturista johtoveturiin kulkeva signaali varoitti, jos jäähdytysnesteen lämpötila nousi yli 85 celsiusasteen tai jos sen pinta laski sallitun raja-arvon alle. Viimeksimainitussa tapauksessa automatiikka kytki sekä johto- että apuveturin päämoottorit pois päältä.
Myös talvi 1966 oli ankara. Silloin höyryveturit kokivat hetken renessanssin, kun dieselveto korvattiin Ukko-Pekoilla useiden viikkojen ajaksi mm. Hki-Kvl-, Hki-Tpe- ja Hki-Tku-pikajunissa. Niin sitten Tampereen moottorikiitojunaakin vedettiin Ukko-Pekalla. Kerrotaan, että useimmiten vetäjänä oli jo rapistunut nro 1010, joka ei kyennyt pitämään aikataulua. Kouvolan varikolla oli ihmetelty, miksi heidän hyväkulkuisia vierintälaakeroituja "Rulla-Pekkojaan" ei käytetty kiitojunan nokalla.
5 kommenttia:
Huomasin itsekin tämän uutisoinnin, jossa VR syytti vanhempaa kalustoaan hyytymisestä pakkaseen. Kuitenkin minun intuitio on se, että jos jokin kalusto on tehnyt tenät pakkasille, niin se on Pendolinot :) Ja tämä uusin kiskobussi, jonka lyhennettä en tähän hätään muista.
Mutta kyseessä on taas MuTu.
Kai tämä on tätä turvallista nykyaikaa kun mikään luonnonvoima ei saisi vaikuttaa mihinkään. Tekniikka on niin ylivertaista että sen pettäminen otetaan henkilökohtaisena loukkauksena.
Itse olin kerran laivaterminaalissa jossa ihmiset saivat hirveitä hepuleita koska katamaraani jäi rantaan tuulen takia. Naama punaisina huudettiin että kiire on, ettekö te tontut tajua, pakko on päästä liikkeelle.
Kaipa luonnosta eristetty kaupunkilainen menettää tajun siitä että joskus voi oikeasti olla liian kylmä tai vempain voi mennä rikki, kyse ei aina ole laiminlyönnistä tai pelkuruudesta. Junat kulkevat todella hyvin ja säntillisesti verrattuna mihin tahansa muuhun maahan ja aikaan. Rahamäärä jolla saataisiin tuo viimeinen prosentti virheettömäksi on varmasti huikea.
LB,
VR Osakeyhtiö sanoi ongelmien koskeneen 20-30 vuotta vanhaa kalustoa, minkä pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä täytynee tarkoittaa lähinnä Sm2-kalustoa. Mielenkiintoista sinänsä, kun Sm2-junia on saneerattu loppuvuodesta 2001 alkaen.
Tino,
niinhän se on, että tekniikka antaa pitkälti valheellisen kuvan siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Samanlaisen kiukutteluilmiön muistan tapahtuneen joskus 80-90-lukujen vaihteessa, kun Pieksämäeltä Turkuun matkalla olleen laivapikajunan Dr13-veturi rikkoutui kesken matkan. Ei olisi ollut kiva olla konduktöörinä sinä junassa.
Jep, mutta Dr13 kärsi viimeiset vuotensa samasta kuin protomallit Dr16 -sarjasta myöhemmin. Huoltoja ei pahemmin tehty. Ajateltiin, että hylätään kuin hajoaa.
Tässä mielessä kiukuttelulla oli tietty perusta. Muistaakseni selitettiin, että 40-vuotiaat koneet alkoivat olla loppuun kuluneita, mutta jostain luin, ettei se ollut ongelma ja tuolloin vetureita oli niin hyvin käytössä, ettei niitä tarvinnut enää rasittaa äärimmilleen.
Tommi,
tuo on totta. Erityisesti ennen 1990-luvun alun lamaa VR:n suunnitelmat ratojen pikaisesta sähköistämisestä olivat suuret. Ylipäätään VR oli varsin pitkään sen verran kiinteä osa valtion budjettitaloutta, että olisi mukavaa joskus tehdä jonkinlainen laskelma kansantalouden julkisen sektorin kehityksen suhteesta veturisarjojen hylkäämiseen ja/tai huoltojärjestelmän muutoksiin. Tuntuma - korostan, että pelkkä oletus - on sellainen, että kalustoa hylättiin tai saatettiin hylkäämistien alkuun usein hiukan etuajassa. Toisin sanoen yhtäältä jo 1930-luvulta periytyneet kustannuspaineet ja toisaalta odotukset uuden tekniikan tuomasta kiskoliikenteen uudesta kultakaudesta kohtasivat sillä tavalla.
Kiukuttelun luulen olevan myös kansanperinteeseen liittyvä kysymys. Hr13/Dr13-sarjaa on kansan syvien rivien keskuudessa lähinnä vihattu - täysin riippumatta siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut - eikä se, mitä Dr13:lle tapahtuu, ole kiinni muusta kuin siitä, että kyseessä on alunperin väärä laite.
Juttu juontanee juurensa eduskunnassakin pitkään ja hartaasti puituun Hr12:n hankintaprosessiin, jossa Société Générale de Constructions Electriques et Mécaniques
Alsthomin tuote näyttäytyi kotimaan työpaikkoja tuhoavalta möröltä. Ja vieläpä Rautatiehallituksen pääjohtaja Aallon kaltaiset herrat muka olivat lahjotuttaneet itseään sen vuoksi. Kari Suomalaisen pilapiirrokset tapasivat vielä tuolloin jossain määrin uskottavasti kuvata aikansa ajattelutapoja, ja yhdessä kuvassa Hr13:n sisuskalut olivat levällään korpiradalla, ja korjaajat totesivat, miten tästäkin saadaan vielä toimiva suomalainen veturi, kunhan tekniikka ensin vaihdetaan.
Kansanperinnettä oli varmasti myös se, että Hr12:n ja eräiden muiden sarjojen lisenssillä valmistettu tekniikka oli suurelta osaltaan saksalaista alkuperää, ja saksalaistahan arvostettiin - sopivasti unohtaen esimerkiksi Hr11:n huonosti toimineet Maybach-Mekydrot. Sen sijaan Ranskasta ei tullut muuta hyvää kuin konjakki. Eihän ranskalaisia henkilöautojakaan kansan keskuudessa arvostettu järin suuresti vielä 1980-luvullakaan.
Suhtautumisessa Hr13:een on aika paljon samaa kuin suhtautumisessa Sm3-sähkömoottorikiitojunaan (olisi aika hienoa kutsua Pendolinoa sähkömoottorikiitojunaksi, eikö vain :-)
Lähetä kommentti