Veturinkuljettajana |
Vuosikausia on piireissä jos toisissakin todettu, että Veturimuseon tilat ovat viimeistä metriä myöten täynnä, mitä tulee liikkuvaan kalustoon. Leveäraidekaluston osalta näin on. Mutta tänään museon kokoelmat (joista käytännössä vastaa lähinnä Museoveturiseura ry) kuitenkin karttuivat yhdellä "uudella" veturilla. Kyseessä oli 600 mm:n raideleveyksinen Move1-moottoriveturi.
Museaalisesti katsottuna kapearaideveturi periaatteessa rikkoo Veturimuseon toimintaideaa leveäraiteisen rautatiekaluston tallentajana, mutta käytännössä se täydentää museon Valmet-veturien kokoelmaa ei yhtään sen vähemmällä kuin sarjan ensimmäisellä tyypillä.
Siiviltä kiskoille pudottautunut Valmet Oy Lentokonetehdas valmisti jälleenrakennusajan kansantaloutta palvelemaan Move1-tyyppisiä (Move on valmistajan käyttämä lyhenne sanasta moottoriveturi) kapearaiteisia pienvetureita vuosina 1945-1947.
Veturi näytti ensikohtaamisella tihkusateessa hieman surulliselta. Se oli väärä tuntuma. Tähänastinen kaitsija kiersi virta-avainta, ja moottori käynnistyi ensikosketuksella. Suunta- ja vaihdelaatikon hammaspyörät hoitivat tehtävänsä kauniisti.
Veturi ja pätkä rautatietä lavalla, eli kirjaimellisesti tonneja takana (no, ainakin kaksi), ajelimme Janin kanssa kotipuoleen. Varsinainen topparoikka poikkeili turboahtimineen ja kameroineen siellä täällä, ja kotivarikolla olimme suunnilleen yhtäaikaisesti.
Vasta jälkeenpäin mieli avautui käsittämään, että me olemme saaneet Move1:n, mikä ei ole enää 2000-luvulla aivan pieni juttu. Eiköhän nykypäivän Suomi-filatelistikin pitäisi enemmän kuin tyhjän arvoisena vaikkapa Zeppelin-lentomerkin päätymistä kokoelmiinsa?
Eniten arveluttaneet työvaiheet eli veturin nosto auton lavalle Satakunnassa ja lasku sieltä Hämeessä hoituivat mallikkaasti. Kiitos osaavien toverien ja veturin mukana autoon kuormattujen kapearaiteiden onnistui siirto kotipuolessa paitsi sateensuojaan myös näyttävälle paikalle museossa.
Yöllä on luvassa lisää ihmeteltävää niin raskaista kuin kiskoilla tapahtuvista kuljetuksista kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti