keskiviikkona, helmikuuta 01, 2006


Pirulaute


Työmaalla on edistytty siihen saakka, että neuvottelussa kutsuttiin avuksi saatanaa ja perkelettä. Onneksi olen itse sen verran cool, että tyydyin käyttämään vain otsikon ilmaisua ja vain kerran. Kyseinen lievä voimasana lausutaan aidolla vanajanhämeellä e:hen eikä a:han päättyvänä.

Neuvotteluaamupäivän jälkeen hain ensi töikseni verenpainelääkereseptin. Hyppäsin bussiin ja menin Hämeenlinnan ammattikorkeakoululle pitämään luennon. Opiskelijat vaikuttivat apaattisilta, mutta toivotettiin tervetulleeksi uudestaan. Lupasin olla käytettävissä.

Hämeenlinnan bussi oli kutistunut siten viime näkemän. Ehkä syystäkin. Matkustajia oli kokonaista kaksi, joista toinen jäi puolimatkassa Iittalassa. Reitti kulki Iittalasta Sattulan ja "Armyjärven" kautta. Nopeasti katsottuna näytti siltä kuin Panssarimuseon varikolla olisi lojunut raatoasteella oleva T-28 tai peräti T-35. Havaintoni oli luultavasti virheellinen.

Takaisin toi taajamajuna H223 paljon halvemmalla kuin bussi vei. Hämeenlinnan rautatieaseman kahvila tuntuu olevan hieman laidemmalla kulkevien erityisessä suosiossa. Oli päivä mikä hyvänsä, sinne menee ja sieltä tulee enemmän ja vähemmän alkoholia nauttineita herroja ja rouvia farkkutakeissaan, lippalakeissaan ja buutseissaan, ja sisältä kuuluva äänimaisema kertoo, että iloa revitään vaikka väkisin irti lumitihkuisen harmaasta keskiviikkoiltapäivästäkin.

Kukin tavallaan, mutta se on sanottava, että Hämeenlinnan rautatieasema on ruma rakennus. Helsingin makkaratalo tai sokeripalatalo ovat siihen verrattuna aika nättejä.

Illanviettoon sopiva tapa löytyi pitkästä aikaa dojolta. Tottakai tekniikka oli taas hukassa, mutta ei se menoa haitannut. Treenikaveriksi sain sopivasti 100+ kg:n sarjan turvallisuusalan ammattilaisen. Oli fiksu veto ottaa polvituet mukaan. Toverin tiukka kumikata kyynärvarresta jätti tehokkaasti allit väliin. Se teki eetvartti-gutaa.

Väsähdettiin aika tehokkaasti tekniikkaharjoituksessa. Helppo sanoa, mutta olisin voinut ihan mielelläni hetkisen otellakin. Helppo sanoa, kun ei oteltu vaan jouduttiin keräämään tatami pois lukiolaisten alkavan koeviikon tieltä. Mutta tulipa ainakin maksettua seuran jäsenmaksu - eli lunastettua kokonaista 17 euron hintainen vuosikortti kylän kuntosalille. Jos vaikka siellä innostuisi joskus käymään.

Ai niin, Hämeenlinnassa osui silmiin mainos, jossa värvättiin halukkaita jonkin (uuden?) TV-sarjan koekuvauksiin joskus lähipäivinä. Muistaakseni ikää piti olla 20-60 vuotta. Pirulaute, pitäisiköhän vaihtaa alaa ja ryhtyä TV-tähdeksi.

Sanoinko jo, että Hämeenlinnan rautatieasema on aika ruma?

4 kommenttia:

Scilla kirjoitti...

Hämeenlinnan rautatieaseman kahvila - voi ei.

Se on vieläpä ainoa mahdollinen paikka lähiympäristössä, jossa voi viettää aikaa odotellessaan junaa tai bussia, joka lähtee rautatieaseman edestä. Rautatieasema on niin kaukana keskustasta.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Niin, siellä on nähtävillä elämän koko kirjo. On Pendolinoa odottavaa salkkuhenkilöä. On edullista junayhteyttä odottavaa opiskelijaa ja sotilasta. Ja on näitä ilmeisesti paikallisia.

ILKKA TUOMINEN kirjoitti...

PS museon pajalla on T28 runko

Hyvärinen J. kirjoitti...

Kiitos, Ilkka! En minä sitten ole ihan sokea/tunnistuskyvytön.