Tiukka herätys

Kun aattona ei tule bailattua ankarasti, ei puhelinsoitto ennen aamuseitsemää ole katastrofaalinen herätys vapunpäivään. Mutta kellonaika ja Tapsan numero huomioiden oli jo ennen hyvienhuomenten vaihtoa arvattavissa, että jotain vähemmän mukavaa on menossa. Niinhän se oli, vapaaehtoisväkeä kutsuttiin liikenteeseen ankaran bailaamisen jälkimaininkien vuoksi.

Aamukahvit saivat jäädä, vaatteet päälle, saappaat jalkaan, karttalaukku olalle ja auton nokka kohti Urjalaa. Joskus on tilanteessa mukana enemmän kuin hyvää onnea. Käsketylle kokoontumispaikalle ajellessani käveli maantien reunaa ihminen, jollaisen ei ensimmäisenä odota kävelevän vappuaattoaamuna talottomalla taipaleella - sikäli kuin tuolla juuri kenenkään voi olettaa kävelevän marjastus-, sienestys- ja hirvestyssesongit poislukien.

Kyyti kelpasi, ja hetken jutusteltuamme selvisi, että etsittävä oli löytynyt. Hiukan yllättyneenä siitä, että seutukunnallisen organisaatiokin jo kaipaili. Johtopaikalla tehtiin vaaditut toimet, hoidettiin kadonnut lammas kotiinsa, soiteltiin hälytetyille peruutukset ja palattiin lähtöpesille, kuka aamukahvipöytään, kuka navettaan.

Sitten kuohuviiniä ja vaahtokarkkeja

Silli- ja kananmuna-aamiaisen jälkeen oli hyvä lähteä kylille vappukulkuetta katsomaan ja puheita kuulemaan. Näytti kuin kansaa olisi ollut liikkeellä hiukan tavanomaista vähemmän. Aurinkoista, mutta pohjatuuli taisi saada osan väestä jäämään kotiin.

Puhujat edustivat ammattiyhdistysliikettä enemmän kuin valtakunnanpolitiikkaa. Takanapäin olevat eduskuntavaalit ja käynnissä olevat, ainakin sosialidemokraateille ilmeisen otolliset, hallitustunnustelut ehkä pitivät maakunnan etulinjan työläispoliitikot kiireellisemmissä tehtävissä kuin pikkukaupungin kolealla torilla. Täällä puhuttiin maltillisesti ja moitittiin porvareita - tässäkin kohden lähinnä menneen maailman nimiä Thatcherista Ahoon - vain sen verran kuin tilaisuuden luonne huomioon ottaen oli välttämätöntä.