Maaseututyömatkailua

Työviikko on ollut reissu- eli kokouspainotteinen. Maanantaina henkilöstönkehittämisasioita Tampereen kauppaoppilaitoksella (jossa en ollut käynyt sitten 90-luvun alkupuolen pienoisrautatiepäivien). Eilen oppisopimusasioita Finlandia-talossa ja tänään yleisiä asioita Lepaan maatalousoppilaitoksella. Molemmilla mainituilla oppilaitoksilla on jo pitkään ollut toiset nimet kuin tässä kirjoittamani. Toinen asia on, millä kukin ne tuntee.

Päätin ajella Lepaalle vanhan Tyrvännön kautta. En ole seudulla paljon kulkenut. Joskus nuorena siellä käytiin kaveriporukalla katsomassa Jyväskylän suurajojen pikataivalta, ja jotkut tienpätkät tulivat tutuiksi linja-auton ikkunasta katseltuina kun opiskelu- tai muut matkat veivät Hämeenlinnaan. Enimmäkseen sorateitä edelleen.

Yhdessä tienristeyksessä jouduin turvautumaan navigaattoriini: GT-karttaan. Ilma oli lämmin ja avasin oven. Läheisestä pihasta lähti autoa kohti tepastelemaan vuohi kuin tuttavuutta tehdäkseen. Tuskin olisin malttanut olla rapsuttamatta niin sympaattista otusta, jos se olisi tullut paikallistuntemustaan tarjoamaan. Mutta oikea tie selvisi ilman vuohen apua, enkä oikeastaan olisi kaivannutkaan vaatteisiin karvoja tai tuoksuja.

Kaksi iltaa on tälläkin viikolla kulunut harrasteopinnoissa Tampereella. Luentosarja hallintotoiminnan oikeudellisista perusteista alkaa olla lopuillaan. Ensi viikolla vielä kerran ja sitten on tentti. Tämän illan äänimaisemaa säesti ukkonen. Vastoin tapojani ajoin kotiin moottoritietä, sen verran pitkällä ilta oli. Horisontti välähteli yhä tihenevistä salamoista, ja kotiin tullessa satoi. Oli jo vähän kaipailtu, kuiskivat pihakoivut.