Pyörä esiin ja ostoksille

Viime viikonloppuna yksivaihteinen tuli kuntoon, ja työmatkojen alku- ja loppuosuudet kodin ja rautatieaseman välillä ovat olleet yhtä juhlaa ympärilyövän kapan aikaan verrattuna. Eilisiltana tuli avattua pyöräilykausi vaihdepyörän kanssa. Testilenkiksi sopiva oli matka kotoa reserviläisyhdistyksen majalle kokoukseen. Menomatkalle osui houkutteleva metsätien pää, ja kello kertoi, että kiirettä ei ole. Tien muuttuminen poluksi taas kertoi, että hybridipyörä ei ole maastopyörä tai ainakin että ajajalla ei ole taitoa. Palasin maantielle. Harjoituksen puutetta kai. Lapsena tuli ajettua paljon metsittyneillä vanhoilla soranottopaikoilla isojen poikien mopoilun renkaanjäljissä.

Polkupyörä oli myös hyvä syy jättäytyä saunaillasta: viluhan siinä tulisi, jos saunaiholla metsäkulmilta kotiin polkee. Idän puoleinen tuuli vahvisti, joskin teki kotimatkasta hitaamman kuin menosta.

Lauantaipäivän alkupuoli pyhitettiin shoppailulle. Ensin maitokärryjä lykkien lähipuutarhalle, josta kärryjen täytteeksi pelakuut ulkorakennuksen ikkunalle, persiljat ruukkuun ja koristebataatti lämpöisiä kelejä odottamaan. Bataattia emme ole ennen kasvattaneet, mutta joku kokeilu aina tarvitaan. Sitten auto alle ja torille hakemaan chilipensas maakuntaa kiertävältä yrttikauppiaalta. Kotikunnan kahdessa muussa taajamassa käytiin multa- ja huonekaluhankintojen merkeissä ja sämpyläkahvilla.

Torstai-illan ukkossade täytti tynnyreitä sen verran, että talon kauniimman asukkaan ryhtyessä istutuspuuhiin sain viimein pestyksi talvirenkaat ja lintulaudan.

Salamyhkää

Tuntuu siltä, että viime aikoina museorautatiealalle on rantautunut pikkutyttökulttuuri. Tykätään salaisuuksista. Esitetään pyyntöjä tai annetaan lupia ja samalla kuiskataan, että tämä on sitten salaista. Olkoon salaisuuksia, jos se on kivaa. Mutta salaisuuksista kuiskutteleminen voi saada aikaan noloja tilanteita kuiskuttelijan kannalta. Vaikkapa niin, että salaisen harrasteavunpyynnön vastaanottaja joutuu kysymään virallisilta tahoilta, onko avunpyytäjällä puhtaat jauhot pussissaan. Tästä aikanaan kuullessaan avunpyytäjä arvatenkin loukkaantuu ilmeisen luottamuspulan vuoksi. Äijäkulttuurisessa viiteryhmässään avoimilla korteilla pelaamiseen tottunut haistaa yllättävässä pikkutyttöilyssä palaneen käryn, vaikka siihen ei tosiasiallisia syitä olekaan.

Edellä sanomallani en halua viitata yksittäiseen asiaan, vaan yleistyneeseen ilmiöön. Eri puolilla hyssytellään. Tai esitetään toiveita, millaisia kuvia sopii julkaista blogissa tai vaunut.org:ssa. Erikoisinta asiassa on se, että joskus hyssyttelevä yhteisö voidaan nähdä kuuluviksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tarkoitetuksi julkista tehtävää hoitavaksi yhteisöksi. Tai ainakin sen olemassaolo tai toiminta perustuu julkiseen subventioon.

Toimikoon kukin, miten haluaa. Meidän porukka auttaa, missä pystyy. Ei lavertele, mutta ihmettelyä ei voi kieltää.