Pyörän selkään

Joku amerikkalainen lahko oli kuulemma ennustanut maailmanloppua tälle viikonlopulle. Eihän yläkerta sellaisia järjestele, kun sääksmäkeläisetkin olivat ehtineet rasvata ketjut ja pumpata renkaat perinteiseen seitsemän kirkon pyöräilyyn. Vanha Sääksmäen seurakunta käsittää tätänykyä kolme seurakuntaa: Sääksmäen, siitä vuonna 1483 irrottautuneen Akaan ja viimeksimainitusta vuonna 1589 irtautuneen Urjalan. Maallisen paikallishallinnon kuntia on yhtä lailla kolme, joskin Sääksmäki käyttää toistaiseksi yhden taajamansa, Valkeakosken, nimeä.

Talon kauniimpi asukas lähti työn puolesta pyöräilijöitä huoltamaan. Samoihin aikoihin nousin Helkaman satulaan ja lähdin polkemaan kohti Urjalaa. Varhainen pyöräilijä välttää tuulen. Taisin olla kolmas Urjalan kirkolta matkaan ilmoittautunut. Kylmäkoskella paidan vaihto lyhythihaiseen, lasi mehua ja pusu. Sitten jaksoikin taas.

Viialassa lisäsin säestystä tuulen huminaan. Vanhan MP3-soittimen radio ei enää toimi ja tallennustilaa on maltilliset 250 megatavua, mutta hyvin se edelleen soittaa. Matkamusiikin rungon muodosti Jean-Michel Mauricenpoika Jarren 35 vuoden takainen Oxygene-albumi höysteenään Prodigya, Inertiaa ja muuta polkemiseen sopivaa menneen maailman musiikkia. Kumma sinänsä, että Jarre rakensi 70-luvun analogisilla syntetisaattoreilla äänimaailmoita, jotka tänäkin päivänä turhaan hakevat vertaistaan. Makuasioita toki.

Sykemittari oli matkassa, mutta matkamittaria ei. Lenkin pituus on tiettävästi noin 90 kilometriä. Syke kohosi parhaimmillaan 171:een Riisikkalan mäkeä noustessa. Yritin pitää sen maltillisella alueella ja taisin onnistuakin. Kiire ei ollut.