 | Pärinää pihamaalla |
Illalla alkoi nurmikonleikkuukausi kotipihassa. Kolme päivää myöhemmin kuin viime kesänä. Kevät on ollut ajoittain lämmin ja sadettakin on saatu, mutta ruohon kasvu näyttää pysyneen hiukan maltillisempana kuin vuosi sitten. Olisikohan osuutta asiaan kevätlannoitteen vaihdolla kemiallisesta tuotteesta biologiseen? Seurataan tilannetta. Varsinkin sammalentorjuntaominaisuudet kiinnostavat.
Talon kauniimpi asukas otti iltapuhteekseen vanhan nurmikon raivaamisen uuden kasvimaa-alan tieltä. Kaksi karvaisinta asukkia taas valmistautuivat yövuoroon unten mailla.
Kesäkauden pihapuuhaksi tilasin viisi ja puoli tonnia kiviä. Ja loppukesäksi junaliput pohjoiseen.
2 kommenttia:
Totta voitto voikukista ja sammaleesta on jo voitto itsessään niin sitkeitä nurmikonpilaajia ovat.
Hyvä, että luomunurmikko menestyy.
Porukoilla nuo rotat on pihamaalla aina koirille sanon, että rottaa niin valpastuvat pystykorva sai jo pari epeliä kiinni tossa talvella.
Voikukka on kestävä nurmikkolaji, mutta näin alkukesällä turhan rehentelevä. Voisikohan siitä jalostaa matalan pihanpeitekasvin?
Noissa ei-luomuissa pihalannoitteissa, ensin Kemiran ja sittemmin Yaran tuotteissa, ongelma oli hätäisyys. Sammal kuihtui viikossa ja ruoho jaksoi rehottaa pari-kolme viikkoa. Mielenkiintoista nähdä, miten Biolanin kanssa käy. No, voikukka tietenkin nostaa päätään.
Lähetä kommentti