Tekniikkaa ja hallintoa

Töissä kävi IBM:n kaupparatsu. Oli mukavaa tavata myyntiedustaja, joka ei ollut sliipattu lipeväpuhuja vaan aikuistenoikeasti alalla pitkään toiminut aikuinen. Isosta talosta ovat kuulemma nyt jalkautuneet 20 perh... siis 20 suurasiakkaan ulkopuoliseen yhteiskuntaan, kuten PK-yritys- ja kuntasektorille. Ei kuulemma voi enää laskea vain metsä- ja muun teollisuuden varaan. Onnittelin, koska myytävää brändiä tuskin tarvitsee erikseen esitellä. Virtualisointiratkaisut kuulostivat mielenkiintoisilta. Microsoftin väen olen niistä kuullut puhuvan syksyn mittaan parissakin eri tilaisuudessa, mutta he ovat esitelleet aika vähän konkreettisia esimerkkejä. Marraskuussa kuullaan, mitä vanhalla jätillä on mielessä. Myyntipuheen käännyttyä Tivoli-tuotteisiin meinasin piruuttani kysyä, onko uusia markkinoita lähdetty hakemaan hifi-markkinoiden nurkanvaltauksilla. Ei tullut kauppoja.

Henkilökohtaisesti minulla on lämpimiä muistoja IBM:stä. Ensimmäinen PC-tietokoneeni oli PS/2-sarjalainen. Windows-aika ajoi nopeasti ohi nirsolla mikrokanavaväylällä varustetusta koneesta, mutta monien ongelmalliseksi kokemaa MS-DOSin nelosversiota se pyöritti kauniisti.. Seuraavaankin PC-koneeseeni, joka oli puhdas kloonimalli, asensin vielä OS/2:n. Myös yksi ensimmäisiä tarvitsemiani ammattialan manuaaleja oli IBM:ltä: APL-opas vuodelta 1976. Jonkinlaista suurten linjojen jatkuvuutta kai edusti se, että kirja, joka oli julkaistu samana vuonna, kun isän kanssa Montrealin olympialaisia mustavalkotelevisiosta katsellessani tein kuusivuotiaalta edellytettyjä aikaiseen koulunaloitukseen valmentavia tehtäviä (muistelen, että väritys- ym. tehtäviä sisältäneitä pehmeäkantisia kirjoja oli kaksi, niiden kannet olivat valkoiset ja niissä oli erivärisiä palloja) oli suhteellisen relevanttia luettavaa vielä ICT-buumin jyllätessä 1990-luvun alussa. Tätä blogimerkintää en kirjoittele IBM:llä, mutta suoraan alenevan polven laitteella. Täytyisi joskus kokeilla, miltä nyky-Lotus tuntuisi OpenOfficen korvaajana bloggaamisessa tai muutenkin.

Illan yhteishyväkokouksessa päätettiin tehdä lähes joka suhteessa eri tavalla kuin keskuskomit... keskustoimikunta haluaisi. Pyrkimys uniformiteettipolitiikkaan on kokonaisuuden hallinnan helppouden kannalta ymmärrettävää, mutta toimivia käytäntöjä ei pitäisi yrittää jyrätä. Jos toimivan ja rakentavan erilaisuuden hallinta ei onnistu, on puutteita joko keskushallinnon resursseissa, tehokkuudessa tai asenteissa. Puhuttiin nimittäin yhdistyshallinnon asioista, ei operatiivisesta toiminnasta. Sillä puolella ei tietenkään sooloilla.