Kesäajan viimeinen päivä

Aamupäivällä käväisin äidin luona. Lähes aina on pihalla tai porraskäytävässä vastaan tullut muuan harmaapartainen emeritusopettaja. Olen tavannut tervehtiä, vaikka en häntä sen paremmin tunnekaan. Tänään kävi niin, että tottumuksesta tervehdin vastaan tullutta kuin vanhaa herrasmiestä. Tervehditty taisi hämmästyä, koska vasta alatasanteella huikkasi hämmästyneen moin. Ei ollut vanha opettaja tämä, vaan näytti olleen hiljattain ammattikoulusta valmistunut maalari. Täytyy kai alkaa kulkea silmät auki.

Puolilta päivin siirryin kotipihalle haravanvarteen. Pressuun tuli lähinnä sembramännynneulasia. On myönnettävä, että tontin länsireunaa rajaavat puut voisivat voida paremminkin. Tuli idea kylmän kauden hoitotoimenpiteestä, joka aikanaan toimi hyvin kotimaisen männyn kanssa. Täytyy harjoittaa tiedonhakua asian suhteen.

Ennen saunaa käytiin hölkkäämässä. Ei oikein maistunut minulle, kun jo koulun mäessä haravointitunnit naksuivat selässä. Mutta rauhallisesti toimi hyvin.

Päivällisen yrttiuuniperunat pilkottiin pääosin oman maan mukuloista. Palanpainikkeeksi oksitanialaista luomumaaviiniä. Yö lämmitetään puuenergialla. Olohuoneessa on kiva kuunnella radiota, ja voi hyvin arvata, missä kissat yönsä viettävät.

Muutama kello on jo takautettu huomisen aikaan. Ilmalämpöpumpun kaukosäädin oli hankalin tapaus.