Aamujunassa

Olisiko niin, että taloudellinen taantuma tuo perinteiset arvot takaisin? Esimerkiksi varhaisen töiden aloitusajan? Vuosikaudet ehdin pääkaupunkiin tilaisuuteen kuin tilaisuuteen kotiasemalta puoli kahdeksan maissa lähtevällä IC² 164:llä, mutta tänä syksynä on usein pitänyt valita vähintään tuntia aikaisempi juna. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos herätys on lähempänä neljää kuin normaalia viittä, kunhan vain pääsee illalla ajoissa nukkumaan. Ja IC² 162:n 11-vaunuisessa rungossa on ruhtinaallisesti tilaa. Junalipun oston voi jättää lähtöpäivän aamuun ja vielä on varaa valita istumapaikkansa.

Toisaalta myös ennen ruuhkainen 164:kin on usein näyttänyt kulkevan väljempänä kuin vaikkapa viime vuonna. Ehkä tapaamisia ja tapahtumia yksinkertaisesti järjestetään vähemmän kuin ennen. Kun VR ei erityisemmin ole tullut vastaan matkojen hinnoittelussa, alkaa virtuaalinen kanssakäyminen kummasti kiinnostaa. Riittävän hyvin toimivista välineistä on ollut lähinnä runsauden pulaa tämän vuosikymmenen alusta saakka. En silti epäile, etteikö lamantappopyrintöjä harjoitettaisi yrittämällä kierrättää rahaa jälleen kerran uusien kommunikaatiovälineiden nimissä.

Asian sivusta, eilen luin pirkanmaalaisen yrittäjäjärjestön lehdestä, että paremmin rock-musiikin alalla tunnettu Martti Syrjä on ryhtynyt tietotekniikkayrittäjäksi PK-sektorin toiminnanohjausjärjestelmien saralla. Onnistuu kuulemma koodaaminen Assemblerillekin. Lienevätkö isot yritykset jo läpikäyty, kun toiminnanohjaus- ja toimintajärjestelmiä tehdään yhä pienemmille asiakkaille.