Kurssilla

Kaksi iltaa ja lauantaipäivä ovat menneet jälleen hallintotieteen perusopintojen parissa Tampereen yliopistolla. Aiheena on ollut tutkimusprosessin hallinta. Kun viime talvena näitä opintoja aloittaessani luin opintojakson nimen, ajattelin tieteenalan olevan harvinaisen kova pähkinä, kun metodikurssi kuuluu jo "appron" opintoihin. Mutta kyseessä on pedagogisesti nerokas ratkaisu, jossa peruskurssilla käsiteltäville, yleensä klassikkoteorioiden alle jääville, tutkimuksellisille näkökulmille on omistettu oma kurssi. Opettajana toimi oman kylän mies, tohtori T. Keski-Petäjä, jonka show-asenne luennoimiseen hakee vertaistaan.

Eilen palasimme kotikylään samalla junalla. Kysyin, miten hallintotiedettä voi päästä lukemaan suoraan koulupohjalta. Ymmärrän, että matematiikan, sosiologian, filosofian, tekniikan alojen, kielien, historian, kansantalouden tai muiden kovien tieteiden alkuun on hyvä päästä nuorena, mutta arvelen että alaa, jonka harjoittajan oletetaan käytännön työssään soveltavan osaamistaan systemaattisesti konkreettiseen päätöksentekoon, on paitsi uskaliasta myös pettymyksiä tuottavaa tarjota kovin nuorille. Tohtori oli samaa mieltä ja totesi, että työkokemusta pitäisi löytyä, ainakin hampurilaisravintolasta tai ylipäätään mistä tahansa työyhteisöstä. Ongelman aiheuttanee se, että mihin tahansa työyhteisöön liittyvä, kesätyötä tai vastaavaa pidempiaikainen, työkokemus on yhä niukemmin hankittavissa oleva osaamisresurssi samaan aikaan kun niukkuus yhä korkeamman koulutuksen saavutettavuudessa vähenee vähenemistään. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Tosin käytännössä useimmat hallintotieteiden opiskelijat lienevät edelleen vankan työkokemuksen hankkineita terveydenhuollon, poliisialan, koulutusalan, sosiaalialan ja muiden perinteisten julkisen sektorin alojen ammattilaisia.

Rautatieasemalta yliopistolle kävellessäni kuljin vanhojen veturitallien edestä, johon on asfaltoitu kävelytie. Ensin yritin pujahtaa tallien takaa, jossa en ole ennen käyskennellyt, mutta eteläpään aita esti aikeeni loppuunsaattamisen. Ihmettelin lukuisia takapihan uusia autonlämmitystolppia, mutta tornihotellista kertova kyltti selitti niiden tarkoituksen. Minkälaista valvontakomissiota Tampere halajaa, kun veturitallit pitää kasvattaa hotellitorniksi? Vai onko siellä portieerina tallimestari, joka ohjaa majoittujia "ykköspilttuuseen" tai "kasipilttuuseen"? Ykkös- ja kakkostallien tusinat veturisijat samoin kuin konttorirakennus ovat yhä tallessa, mutta kolmos- ja "nelostallista" ei juuri jälkiä näy.