Syksyisiä työmatkoja

Aamuisin on jo pimeää töihin lähtiessä. Viime viikolla huomasin laittaa heijastimen takkiini killumaan hävettyäni parina aamuna tumman vaateparteni huonoa näkyvyyttä. Kävelymatka onneksi sujuu kevyen liikenteen väylää, ja linja-autopysäkin kohdalla valaisevat katuvalot. Maaseudulta kyytiin nouseville nuorille kuljettaja on jo muutaman kerran huomauttanut heijastimen tärkeydestä. Hyvää asennekasvatusta paitsi yleisen liikenneturvallisuuden myös kouluun ehtimisen kannalta – pimeää matkalaista kun ei kuljettaja pysäkiltä huomaa.

Maanantaina ihmettelin, mihin oma heijastimeni oli kadonnut. Syy löytyi kotoa: kissaveljekset olivat keksineet iltapuhteekseen eteisestä uuden mielenkiintoisen leikkikalun.

Töihin mennessä valo ehtii sen verran, että näkee pellolla kirmaavat kauriit. Veikeänvauhdikkaat eläimet saavat hyvälle mielelle. Mutta tämän kaltaisina sadeaamuina ne jäävät pitämään sadetta.

Eilisilta meni työmaalla pitkäksi, mutta hyvän asian merkeissä: se kului pitkästä aikaa opetustoiminnan parissa. Ohjelmassa oli tietojenkäsittelyn ammattitutkinnon tutkintotilaisuus neljine mielenkiintoisine organisaatiokuvauksineen seurakunnasta LVI-urakointiin ja moottoripyöräkorjaamosta elektroniikkakierrätykseen. Parin viime vuoden aikana olen hiukan vieraantunut käytännön opetustoiminnasta, mutta kun vanha hyvä tiimi oli kasassa, kaikki sujui hyvin.

Ei mene enää kauaa, kun kotiin palatessa aurinko on ehtinyt laskea. Tämä päivä oli normaalimittainen, mutta metsän takaa koulun seinä värjäytyi jo alhaalta.

Keskiviikon iltaohjelmassa oli hölkkälenkki veikeänvauhdikkaan tytön kanssa ja sitten sauna. Jos kesällä ei aina saunottu edes joka viikko, syksyn tullen kahdesti viikossakin alkaa tuntua houkuttelevalta.
¨
Huomenna on luvassa aikainen herätys ja työmatka etelään.