Kravatti kaulassa

Muistan, kun joskus opiskeluaikana joku toi puolileikillään esiin ajatuksen toivotusta tulevaisuudennäkymästä. Asiat olisivat hyvin sitten, kun pikkupaikkakunnalla pääsisi rovastin, asemapäällikön ja nimismiehen kanssa samoihin kekkereihin kilistämään lasia. Muistan myös, että sellainen tulevaisuudenkuva – tietenkin kauan sitten mennyttä maailmaa jo silloin – kuulosti silloisen lama-ajan opiskelijoista hyvältä. Nykyään kai puhutaan tilastollisemmin rivitalosta, farmariautosta ja niin edelleen.

Mainitun kriteerin perusteella eilisiltainen Valkeakoski-päivän vastaanotto kertoi, että nyt pitäisi olla oikeastaan ihan hyvin. Tosin päivän syömättä olleena tuli ahdettua liikaa pyttipannua liian myöhään. Mutta puolisoni houkutti lääninrovastin juttusille, ja paikalliset olot huomioiden asemapäällikkö ja nimismies korvautuivat palomestarilla ja muutamalla rehtorilla.

Kulttuurin moniottelijana ansioitunut säveltäjä K. Rydman vastaanotti professorin arvonimen ja yhteisten kunnallisasioiden hoidossa ansioitunut ammattikoulun talonmies E. Laakso mitalin. Onnittelut molemmille.

Miehenä on helppoa, jos kutsukortissa lukee tumma puku. Mietittäväksi jää lähinnä kravatin väri. Naisia en kadehdi, paitsi hiukan puolisoni tyylitajua. Eikä sitäkään tarvitse kadehtia, kun miehenä pääsee niin helpolla.