Poliittisen historian pikku-uutinen

Äskettäin julkaistu uutinen Suomen ja Yhdysvaltain kauppapoliittisista suhteista 1980-luvulla ei ole jaksanut herättää mainittavaa keskustelua. Blogimaailmankaan historiantutkijat M. Jokisipilä tai J. Sedergren eivät ole asiaa kommentoineet. En tiedä, millainen pettymys yleisön vähäinen innostus uutisen esiin tuoneille toimittajille on, mutta jos he asiansa tuntevat, ymmärtänevät he tehneensä vain rutiinijutun.

Vuosikymmeniä suomalaista poliittista keskustelua hallitsi puolueettomuuden käsite. Se muodosti keskeisen osan yhteiskunnallista opetussuunnitelmaa peruskoulusta yliopistoihin. Puolueettomuuden tosiasiallisuuteen ja uskottavuuteen suhtauduttiin vaihtelevasti omista taustaideologioista ja -ryhmistä riippuen. YYA-sopimus keikutti puolueettomuutta idän suuntaan. Jotta puolueettomuudesta olisi voitu vakuuttavasti puhua, oli luonnollista, että myönnytyksiä haluttiin tehdä myös lännen suuntaan.

Ennen 1980-lukua poliittisluonteiset suuntimat länteen olivat hankalia. EFTA-jäsenyyskin päivitettiin Suomessa täysversioksi vasta vuonna 1986. Oli nähtävästi niin, että 1980-luvulla Suomen poliittisessa johdossa alettiin odottaa Neuvostoliiton romahtamista tai ainakin itänaapurin voimakasta muuttumista. "Eurokommunismi" oli Trumanin opin sovellusten veroinen neuvostokommunismin patoaja läntisessä Euroopassa, ja Suomenkin oloissa kommunistisen aatemaailman oli saatu nähdä rakoilevan 1960-luvun puolivälistä alkaen. Tultaessa 1980-luvulle yleinen mielipide, varsinkin mitä tuli nuorempiin ikäluokkiin, alkoi olla hyvin länsimielinen verrattaessa tilannetta pariin aikaisempaan vuosikymmeneen. Jos edeltävillä vuosikymmenillä oli ehkä uskottu neuvostojärjestelmän voimakkaaseen kehittymiseen, oli aika muuttunut. Viimeistään Moskovan olympiakisaturistien kertomukset rappeutuvasta suurvallasta olivat koruttomia. Lopuksi Reaganin johdolla aloitettu Yhdysvaltain strateginen puolustusohjelma - oli sen asiasisältö uskottavaa tai ei - haastoi Neuvostoliiton kilpavarusteluun, johon sillä ei ollut varaa.

Ei voida kieltää, etteikö Neuvostoliiton romahdus olisi yllättänyt Suomen kansantaloutta housut kintuissa. Edelleen muistetaan, tai nykypäivän lama-analyyseissa olisi hyvä muistaa, miten voimakkaasti itäisen tilauskannan romahtaminen vaikutti 1990-luvun alkuvuosien massatyöttömyyden syntyyn. Jos kuitenkin jätetään laskuista verkkaisesti suuntaansa muuttavan raskaan teollisuuden näkökulmat, oli Suomi alkanut lähestyä länttä monilta suunnilta erityisen voimakkaasti juuri 1980-luvulla. Tässä jatkumossa liittyminen läntisen teknologian viennin Neuvotoliitton kieltävään COCOM-sopimukseen ei ollut ideologispoliittisesti kovin valtava asia, mutta vaikutti tietenkin teknologiatuotteiden itäkauppaa tehneiden yritysten, kuten Rauma-Repolan tai Telenokian osalta.