Ainoa auto vanhalla kolmostiellä

Aamun säätila oli mitä otollisin petivaatteiden tuuletukseen ja siivousaamupäivän poikaseen.

Kodintekstiilien ulkoillessa päätettiin käväistä Hämeenlinnan automarketissa. Siellä tuo ekologisesti arveluttavaa liiketoimintamuotoa edustava halli on kotipihasta katsoen logistisesti paremmalla paikalla kuin Tampereen vastaava, ja automatkassa, taajama-ajosta puhumattakaan, säästetään kilometrejä, polttoainetta ja aikaa. Kaltaisillamme kahden maakunnan rajaseudun asukkailla tähän liittyy se pieni ongelma, että "oma" osuuskauppamme on kuitenkin tamperelainen versio, ja osuuskauppatoiminnan periaatteiden mukaan oma kauppa tarjoaa yleensä parhaat asiakasedut. Juustokaan ei ole enää Hämeenlinnassa niin edullista kuin taannoin. Kotimatkalla kahvit lasitehtaalla.

Jaettuja muistoja

Eilen kävellessäni linja-autopysäkiltä kotiin - matka on vain puolisentoista kilometriä, mutta riittää aamuisin esimerkiksi päivän töitä koskevaan suunnittelupalaveriin itsen kanssa ja kotimatkalla vastaavaan palautekokoukseen - huomasin ajattelevani joitakin satunnaisia neljännesvuosisadan takaisia asioita omasta elämästäni. Itse asioilla ei ole niinkään merkitystä, mutta sillä ajattelin olevan, että niistä on noinkin juhlalliselta kuulostava määrä vuosia. Tukevasti keski-iässä aletaan olla.

Kaksikymmentä vuottakin on ihmiselämässä melko pitkä aika. Kaksikymmentä vuotta sitten olin armeijassa. Joitain satunnaisia muistoja on siltäkin ajalta jäänyt mieleen. Eräästä kesäisestä leiristä muun muassa se, miten hyväntahtoisesti naureskellen hämmästeltiin muuatta tamperelaisnuorukaista, joka oli valmis tekemään useampia vartiovuoroja putkeen, kunhan sai tehdä ne illan ollessa vielä valoinen tai aamun jo sarastaessa. Tiedettiin, että hän joko luki tai kirjoitti, kun sai olla hetkenkin rauhassa.

Häneen törmäsin äskettäin uudelleen viikonlopun Maaseudun Tulevaisuudessa. Harri István Mäki käytti mielellään jo sotaväkiaikana toista ristimänimeään. Kirjailijahaastattelu ei ollut uutinen, uranvalinnan saattoi arvata jo aikanaan ja viimeksi kuluneen vuosikymmenen ajan miehen nimi on esiintynyt taajanlaisesti kotimaisia kirjauutuuksia esittelevissä kirjoituksissa.

Mutta se oli vekkuli havainto, että kirjailija muisteli haastattelussaan paljon juuri armeija-aikaansa ja täsmälleen samoja tapauksia, joista yksi maaseudun reunalla asusteleva maaseutulehden lukija hänet kahdenkymmenen vuoden takaa muisti. Samalla sukupolvella näyttää olevan samankaltaisia muisteluiden aiheita.