Kulutuspäivä

Puolisoni ja minä emme ole shoppailun ja alennusmyyntien ylimpiä ystäviä, mutta päätimme noudattaa pääministerin käskyä ja lähteä kuluttamaan. Rautatieasemalta kauniimpi shoppailija suuntasi Tampereelle ja vähemmän kaunis Hämeenlinnaan. Syystä tai toisesta hankin mieluusti vaatteeni - silloin harvoin, kun niitä hankin - Hämeenlinnasta.

Jos joskus paheenani - olin jossakin vaiheessa nuoruuttani sietämättömän pikkuvanha tietyissä asioissa - oli hienoinen ylipukeutuminen, on viime aikoina syntini ollut pikemminkin vastakohtainen. Tumma pikkutakki olisi paikallaan monissa talvikauden työtehtävissä. Sellainen kaapistani kyllä löytyy, mutta kaksirivisenä se näyttää vanhentavan kantajansa entisestään.

Hämeenlinnan matka osoittautui koko lailla turhaksi. Jo menolipun osto oli tarpeeton: konduktööri ei tullut lippuja tarkastamaan. Eikä kaupungin tarjontakaan tällä kertaa saanut ostopäätöstä aikaiseksi.

Ei auttanut muu kuin kuin ostaa junalippu pohjoisen suuntaan, kotiaseman ohi Tampereelle. Keskustorin laidalta asiallinen takki pienen etsimisen jälkeen löytyi, vieläpä kotimaista tekoa. Vaatekaupoissa viihtymättömänä, varsinkin ruuhkaiseen aikaan, katsoin kulutustaistelun tältä erää riittävän.

Kotimarketista vielä korillinen ruokaa, ja eiköhän yhden torpan kuluttamisvelvollisuus tullut täytetyksi.

Päivä oli miellyttävän talvinen, mutta iltaa kohden tuuli voimistui ja alkoi tuoksua kostealta. Kuntorata houkutti muitakin saunalenkkeilijöitä, ainakin parkkipaikan autojen määrästä päätellen. Lähipäivien sääennusteet antavat ymmärtää hiihtokelien jääneen tälläkin erää paripäiväisiksi.

Iltapalaksi tuikeasti maustettua perunaa paistetussa olomuodossa. Nyt on oman pihan viime kesäinen sato syöty, ja perunassa siirrytään kuluttajalinjalle.