Halpoja harrasteita

Verkkaisen käyntiinlähdön jälkeen päivä kotitorpassa sujui tervehenkisissä merkeissä kuntosalilta taiji-treenien kautta perunalastupussin ostosta kieltäytymiseen. Jalkaprässipenkin (en ole bodari enkä tosiharrastaja, eli käytän hyvin vähän vapaita painoja) rautakilon massa oli kasvanut sitten viime kerran. Arvelen, että moinen on päässyt tapahtumaan edellisiltojen hiihtolenkkien ylämäissä. Puolikunnallisen kuntosalin sarjakortin hinta ei ollut vuodenvaihteessa noussut.

Vuoden harrasterutiinit vapaan sivistystyön parissa ovat käynnistyneet näinä päivinä. Vähän ennen kuin puolisoni ja minä lähdimme työväenopistoa kohti, soi matkapuhelimeni Museoveturiseuran asioissa. Taustamelu ei kuulemma tullut tällä kertaa tehtaalta, vaan kansalaisopiston puutyöpiiristä.

Äskettäin muuan lehti säästövinkkejä esitellessään nosti esiin vapaan sivistystyön edullisuuden liikuntaharrastusmahdollisuuksien tarjoajana. On totta, että kansalais- ja työväenopistot kuormittavat harrastajan tai oppijan kukkaroa vähemmän kuin monet muut ohjattujen vapaa-ajanvietto- ja opiskelumahdollisuuksien tarjoajat - mukaan lukien myös monet julkisella rahoituksella toimivat. Päättymässä olevan vuosikymmenen aikana monet vapaa-ajan harrastukset ainakin liikunnan saralla kaupallistuivat huomattavassa määrin. Asiasta oltiin joissakin piireissä tekemässä jopa tasa-arvokysymystä, kun oltiin huomaavinaan, että ainakin suuremmissa kaupungeissa toiselle sukupuolelle kelpasivat paremmin talkootyön ja/tai yhteiskunnan ylläpitämät, yksinkertaisten ja "vanhanaikaisten" liikuntalajien harjoittelupaikat kuin toiselle, joka oli päätynyt maksamaan enemmän mieleisistään lajeista ja hienommista puitteista.

Harrastuskustannukset ovat melko monimuotoinen kysymys. Taiji-harrasteesta - jossa ei ole erityisiä vakuutus-, kilpailulisenssi- tai vastaavia velvoitteita - voi maksaa parisataa euroa puolelta vuodelta jossakin Hienossa Seurassa. Tai sitten voi harrastaa työväenopistossa viidelläkympillä koko vuoden lajin yhden suomalaisen pioneerin ohjauksessa.

Toki vapaa-aika on monille ihmiselämän pyhimpiä asioita, ja siihen kukin käyttää juuri niin paljon varoja kuin hyväksi katsoo tehden niitä asioita, joista pitää. Se on minusta aivan oikein. Mutta veikkaanpa silti talkoopohjaisen toiminnan ja vapaan sivistystyön kaltaisten vapaa-ajanviettomahdollisuuksien lisäävän houkuttelevuuttaan taloudellisen taantuman mahdollisesti pidetessä tai syvetessä.