Jouluajan viivästetty päätös

Nuorempana paheksuin mielessäni niitä, jotka pitivät jouluajan valoja vielä loppiaisen jälkeen. Omasta puolestani olin valmis siivoamaan joulukoristeet pois mahdollisimman aikaisin. Olisikohan ollut kouluaikojen saksankirjassa, jossa sikäläisten joulutapoja kuvattaessa kerrottiin kuusen riisumisesta heti uudenvuodenpäivän jälkeen. Se kuulosti eurooppalaiselta ja hienolta.

En edelleenkään ole mikään erityinen joulufani, mutta viime vuosina olen huomannut loppiaisen tuntuvan jokseenkin surumieliseltä pyhäpäivältä. Parina edellisenä talvena olen ajatellut sen johtuvan jouluvalojen sammuttamisesta ja siirtymisestä pimeään tammikuuhun. Nyt lunta on sentään nimeksi ja ulkona paljon valoisampaa kuin mustan maan aikaan. Silti oli hiukan ikävää järjestää balsamipihdalle - erinomainen joulukuusilaji muuten - muodonmuutos olohuoneen koristuksesta polttopuuksi.

Vein rautatieaseman vitriinin vaatimattoman joulukoristelun - lähinnä sähkötoimisiksi rekonstruoituja erilaisia rautatien lyhtyjä - takaisin veturitallille. Sen verran lämpöä tallin kuusikymmensenttisissä tiilikuoressa on yhä varastoituneena, että ulkoseinät olivat pakkasen laskiessa huurtuneet.

Niin paheksuttavana kuin olisin asiaa ennen pitänytkin, kotona kuistin sähkökyntteliköt ja ulkorakennuksen pyrstötähti saavat valaista nuutinpäivään saakka. Ja pihalle vein vielä täksi illaksi kaikki löytämäni elävän tulen lyhdyt.