Napit vastakkain

Vuoden ensi päivinä minusta on tuntunut, että radiossa on ryhdytty lähettämään enemmän uusintoja. Todennäköisesti oikea syy on se, että olen sattumalta kuunnellut radiota ja ennen muuta keskittynyt kuulemaani niihin aikoihin, kun uusintoja on lähetetty.

Kuukausittainen Napit vastakkain -ohjelma ei ole uutuus, mutta satuin kuulemaan sen tänään ensimmäistä kertaa. Juontaja kehotti kuulijoita äänestämään mielestään paremmin väitellyttä puhujaa. Televisiota en ole katsellut aikoihin, mutta siellä kuulemma äänestetään ohjelmassa jos toisessakin.

Ehkä radiossa haetaan jotakin televisiota ylevämpää? Viisaiden ja vaikutusvaltaisten henkilöiden sanallisia mittelöitä, joita kuulijat saavat seurata ja tuomaroida omien näkemystensä mukaan. Jotakin sellaista, mitä vanhan ajan ja keskiajan oppineiden yhteisöissä harjoitettiin.

Esimerkkinä maailmanhistoriaan on dokumentoitu vuonna 932 (meikäläisen ajanlaskun mukaan) Bagdadissa käyty väittely, jossa kieltentutkija Abu Said al-Sirafi sanallisesti rökitti filosofi Abu Bishr Mattaa ja jonka tuloksena Aristoteleen nimeen kytketty kreikkalaisperäinen filosofia ei juurtunut islamin oppiin niin syvälle kuin se edellisinä vuosikymmeninä ollut juurtumassa. Tällaiset väittelyt olivat enemmän tai vähemmän kansanhuvia, ja varsinkin arabialaisen kulttuurin piirissä on kirjattu värikkäitä silminnäkijäkuvauksia.

Mitä tulee Aristoteleen ja islamin oppeihin, 930-luvulle tultua kysymys oli siitä, että arabialaisessa kulttuurissa vaikuttanut rikas filosofinen perinne, etunenässä Abu Nasr al-Farabi ja kumppanit, oli tuonut aristotelisen logiikan keskeiseksi osaksi islamin totuus-käsitettä. Arabialaiset kielitieteilijät sekä uskon- ja oikeusoppineet pelkäsivät filosofisen koulukunnan päätyvän johtavaan asemaan uskon ja erityisesti arabian kieliopin tulkinnassa – uskonnolliset ja kieliopilliset limittyivät toisiinsa klassisessa arabiassa, jolla Koraanin ilmoitus profeetta Muhammedin mukaan annettiin. Käytännön ongelmia ei ainakaan vähentänyt se, että Aristoteleen ajattelulle ominaista olla-verbiä ei tunnettu klassisessa arabiassa. Kielen ja uskonnon tulkinta uhkasi kielimiesten ja uskonmiesten näkökulmasta karata vieraisiin käsiin. On silti muistettava, että kielellis-filosofis-uskonnollinen kiista ei estänyt islamilaista maailmaa omaksumasta kreikkalaisen ajattelun parhaita hedelmiä soveltaviin tieteisiin, lähinnä matematiikkaan, lääketieteeseen ja tähtitieteeseen – itse asiassa jo aikaisemmin kuin kielifilosofisista kysymyksistä ryhdyttiin käymään arvovaltakiistoja.