Uskonpuhdistuksen muistopäivä

Pääsiäisen ajankohtaan vahvasti sidottu evankelis-luterilaisen kansankirkkomme kirkkovuosi aiheutti sen, että jo tänään vietettiin uskonpuhdistuksen muistopäivää eli muisteltiin, miten Martti Luther taannoin naulasi ja naputti Wittenbergin kirkon ovella.

Mitä kaikkea Luther ja hänen kannattajansa sitten puhdistivatkin, olkoon oppineiden teologien asia. Kansanmies pohdiskeli luterilaisen opin ydintä iltapäivällä haravan varressa.

Ateistiset opit väittävät hanakasti olevansa ei-uskontoja. Ne määrittelevät asemansa uskonto-termin suppean tulkinnan mukaan niin, että uskontoon kuuluu olennaisena osana yliluonnollisen tunnustaminen ja pyhän ja maallisen erottaminen. Ateismin asema ei-uskontona tulee kyseenalaiseksi, kun uskonnon sijasta avaintermiksi otetaan kokonaisuutta paremmin kuvaava sana metafysiikka. Kuten mikä tahansa käsite, on metafysiikkakin melko epämääräinen mitä moninaisimpien ajattelutapojen ja tulkintojen jäljiltä, mutta joka tapauksessa se kuvaa ihmisen havaintomaailmaan kuulumatonta mutta ajatusmaailmaan sisältyvää paremmin kuin uskonto-termi.

Väitän, että jokainen oppijärjestelmä, joka sanoo jotakin metafysiikasta, on uskonto, koska kaikki, mitä havaintomaailman ulkopuolella olevasta ajatellaan, on uskomista.

Ei ole hyvien tapojen mukaista arvostella kenenkään uskontoa, mutta on vaikeaa välttyä huvittuneisuudelta lukiessa Vapaa-ajattelijain liiton verkkosivuja. Vapaa-ajattelijan käsikirja hakee hellyttävässä naivismissaan vertaistaan fundamentalistisimpien kirkkokuntien oppaista, joissa sanasta sanaan tai ainakin ajatuksesta ajatukseen kerrotaan, miten tulee puolustaa omaa oppia muiden oppien kannattajia vastaan. Blogeissa liikkuvaa lentävää lausetta mukaillen voisi sanoa, että taas löytyi yksi joukko, jota on vaikea parodioida, koska he tekevät sen itse. Se oli rumasti sanottu, anteeksi. Kuten lienen ennenkin kirjoittanut, "vapaa"-ajattelun ja yleensä kaiken opillisen ateismin ongelmana on talon maalaaminen haravalla tai kankaan kutominen vedellä eli väärien työkalujen tai menetelmien käyttäminen. Kun metafysiikan maailmaa tarkastellaan empiirisen maailman työkaluin, on lopputulos lähinnä surrealistinen.

Pohjimmiltaan kysymys Jumalan olemassaolosta ei ole ihmisen näkökulmasta objektiivisesti todistettavissa tai kiistettävissä. Tämä on seikka, mitä äärilaidat - eivätkä edes niin kovin äärimmäiset - niin uskonnoissa kuin "vapaa"-ajattelussakaan eivät tunnusta. Kaikki ne oppijärjestelmät, joiden avulla Jumalan olemassaolo joko halutaan osoittaa tai kiistää, ovat subjektiivisia. Joku haluaa perustella Jumalan olemassaolon muinaiseen palestiinalaiseen kansanperinteeseen kuuluvilla teksteillä (Mooseksen kirjat) ja toinen taas kiistää sen muinaisen kreikkalaisen filosofian nimiin menevillä opeilla (päätyen yleensä todistustaakan käsitteeseen). Kyseessä ovat kuitenkin vain ihmisten omien mielihalujensa toteuttamiseen laatimat oppirakennelmat, jotka objektiivisesti tarkasteltuna ovat keskenään samanarvoiset.

Tässä tullaan mielestäni luterilaisen metafysiikan olennaisimpaan: vapaan tahdon käsitteeseen ja sen suhteeseen uskon kanssa. Käsite ei tietenkään ole Lutherin keksimä, mutta sen asema on korostunut luterilaisuudessa. Lutherin nähdään kiistäneen ihmisen vapaan tahdon merkityksen muun muassa "Sidotun ratkaisuvallan" kaltaisissa kirjoituksissaan. On kuitenkin huomattava, että Luther ei kiistänyt vapaan tahdon olemassaoloa sinänsä, vaan ainoastaan kritisoi sen merkitystä ihmisen pelastumisen kannalta. Koska luterilainen metafysiikka on uskonto myös uskonto-termin suppeassa merkityksessä, se tietenkin lupaa palkkioita määrätyllä tavalla ajatteleville.

Luterilainen vapaan tahdon käsite tiivistyy vanhurskauttamisopin iskusanoissa "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden".

Vaikka sivuutettaisiin edellisen vanhurskauttamisopillinen tai yleensä teologinen puoli, keskeinen termi on silti usko. Koska ihmisellä ei viime kädessä ole objektiivista tarttumapintaa metafysiikan kysymyksiin, ratkaiseva tekijä on se, mitä hän siitä ajattelee eli uskoo.

Jos yleisellä tasolla suostuttaisiin tunnustamaan, että metafysiikan kyseessä ollen ajatteluun vaikuttaa vain enemmän tai vähemmän vapaan tahdon pohjalta nouseva usko, jolla ei ole mitään objektiivista perustaa, vältyttäisiin ainakin uskonsodilta. Siten olisimme kiltimpiä ihmisiä. Kuten edellä olevasta kirjoituksestani näkyy, en ole itsekään sisäistänyt tätä ajatusta ainakaan niin, että se vaikuttaisi tekojen tasolla.