Ajanviettoa Tampereella

Blogielämä on ollut hiljaista, kun muutama ilta on vierähtänyt taidehistorian perusopintojen parissa Tampereella. Taannoin ajattelin yrittää hieman sivistäytyä, ja tulin ilmoittautuneeksi kyseiseen koulutukseen. Koska olen nyt kulturelli persoona ja vaihdan lähiaikoina lippalakin baskeriin, katsoin tarpeelliseksi osallistua ensimmäiseen Blogistanissa vastaan tulleeseen korkeakulttuurilliseen keskusteluun. Sellainen hyppäsi eteen Tommin sivuilla.

Tänään olin pitkästä aikaa opettamassa Tampereella, jossa Hämeen ammattikorkeakoulu tekee paikallisten ammattikoulujen opettajista uusia tutkintomestareita. Tutkintomestarikoulutus on pieni palanen valtavaa opetusalan täydennyskoulutustarjontaa (opetusalan täydennyskoulutusjärjestelmä on helppo nähdä itseään ruokkivaksi ja itse itselleen tarpeellisuuden rakentavaksi sisäänpäin lämpiäväksi saunaksi, mutta ei siitä nyt enempää), mutta se on luultavasti tarjolla olevasta massasta kaikkein tärkeimpiä palasia toisen asteen ammatillisen koulutuksen kanssa työskenteleville. Aikuisopiskelijat ovat suorittaneet tutkintonsa näyttöinä jo kymmenkunta vuotta, ja nuorten osalta samaan aletaan siirtyä ensi vuodesta alkaen.

Ratapihan korttelit olivat märät ja harmaat ja huipentuivat vanhaan akkuliikkeeseen niin, että kameran kotiinjättäminen harmitti. Asemalla lippujono oli perjantaisen pitkä, mutta ikkunapaikka kotiin löytyi vielä. Pitkästä aikaa vanha kunnon Esslingen-tyyppinen penkki.

Kotiin tullessa sade heikkeni ja taivas alkoi kirkastua hämärtyäkseen jälleen, kun iltalenkillä olimme saapuneet soratielle.