Hidastuvat syyspäivät

Opettaminen on ammattikoulussa sidottu suurelta osin paikkaan. Harjoitusmateriaalit ovat konkreettisia laitteita ja järjestelmiä, joita on vaikea opettaa virtuaalisesti, ilman konkretiaa. Mutta työhöni kuuluu paljon myös tehtäviä, jotka voi tehdä lähestulkoon paikasta riippumatta. Tietokone ja mielellään verkkoyhteys ovat ainoat vaatimukset. Aikaisemmassakin työssä tilanne oli samansuuntainen. Niinpä töiden tekeminen kotona on ollut tuttua jo pitkään.

Kausittain tuntuu vaihtelevan se, arvelenko työskenteleväni tehokkaammin työpaikalla vai kotona. Tänä iltapäivänä opetushommien jälkeen oli tehokas työrupeama kotona.

Illalla rekka-auto kävi pihassa tuomassa uudet ulko-ovet. Kuljettajalla taisi olla pitkä matka takana. Urjalan suuntaan näytti vielä jatkavan.

Dojolla meitä oli kokonaista kolme. Ei ehkä tehokkainta kunnan tarjoamien harrastustilojen käyttöä. Tosin myöhäinen harjoitusaika verottaa väkeä. En ole minäkään terävimmilläni ilta-aikaan. Väännettiin matossa. Se on mukavaa ja ihmisläheistä toimintaa.

Muistelin, että jonakin vuonna, olisiko ollut 1987, Aleksis Kiven päivänä kaikki kotipihan lehdet oli jo haravoitu. Nyt on luonnon tahti toinen.