Ajatusvirheitä

Museon hoitokunta kokoontui illalla luultavasti viimeistä kertaa tänä vuonna. Kokous meni verraten nopeasti. Asiatkin olivat pienehköjä.

Loppuillaksi ehti vielä dojolle. Tällä kertaa melko leppoisan harjoittelun rinnalla keskusteltiin taannoisesta turkulaisprofessori Nyqvistin mielipiteestä, jonka mukaan kamppailu-urheilulajeilta tulisi poistaa julkinen tuki niiden aiheuttaman väkivaltaisuuden vuoksi. Mielipide on loukannut monia urheilijoita, mutta on vaikea sanoa, miten vakavasti se tulisi ottaa. Ilmeisesti se on nähtävissä yliopistomaailmassakin vaikuttavan huomiotalouden tuotteeksi: professorienkin on tuotettava julkisuuteen yhä raflaavampia mielipiteitä, jotta nimi pääsee esiin. Tieteellisyys on vanhanaikainen ja tylsä juttu. Ja paljon tietenkin riippuu tavasta, jolla huomiohakuiset mielipiteet uutisoidaan.

Väkivalta on yhteiskunnassamme läpitunkeutunut kulttuurillinen ongelma, mutta väkivaltakulttuurin juuret ovat todennäköisesti jossakin aivan muualla kuin yksittäisissä mutta helposti osoiteltavissa olevissa urheilulajeissa. Voi olla, että joidenkin alan urheiluseurojen toimintakulttuuri ei aina ole ollut paras mahdollinen, mutta väärinkäytöksien yleisyys olisi selvitettävä ennen nyt tehdyn kaltaista leimaamista. Yhteiskunnallisissa asioissa helpoimmilta näyttävät johtopäätökset ja niiden pohjalta tehtävät ratkaisut ovat usein vääriä jo siitä syystä, että tarkastelun keskittyessä helpoimmin havaittavissa oleviin seikkoihin, voivat varsinaiset syyt jäädä pimentoon.

Entä jos ajatellaan, että mikä tahansa kilpailemiseen perustuva toimintakulttuuri on pohjimmiltaan väkivaltainen, koska keskeistä on toisen toimijan voittaminen. Kilpailun väkivaltaisuudesta seuraa se, että toimintakulttuuri, joka jättää paljon vapauksia yksilön omille valinnoille, on pohjimmiltaan väkivaltainen. Nyt ajatelmat eivät enää taida ollakaan aivan helppoja tyyliin "pahiksia ovat nuo tuolla"?