Rullaluistelu voi olla vaarallinen liikuntamuoto

Aamulenkillä tapahtui parivuotisen rullailuharrastukseni ensimmäinen kaatuminen. Sauvan piikki lipesi asfaltista (puolisoni ja minä luistelemme nykyisin aina sauvojen kanssa, koska se paitsi tuntuu turvallisemmalta myös tarjoaa työtä ylävartalolle ja palauttaa mukavasti talviset hiihtokelit mieleen), ja sitten tehtiinkin tuttavuutta Tl-Vi-radan vartta noudattelevan yhdystie 3044:n vieressä kulkevan kevyenliikenteenväylän asfaltin kanssa noin ratakilometrillä 153.

Tästä kokemuksesta taas vähän viisastuneena esitän toivomuksen: käyttäkää hyvät ihmiset suojuksia ja kypärää rullaluistellessanne.

Luulen, että sopivassa elämänvaiheessa saadut opit ovat automatisoituneet siinä määrin, että onnistun kaatumaan joltisenkin pehmeästi ja isoja vahinkoja itselleni tuottamatta. Eivät luut nytkään ottaneet kovaa kontaktia maahan. Mutta karkea asfaltti on armoton ja tekee pintavahinkoja, ainakin jos vaatetus on tämänpäiväisen säätilan mukainen. Ilman polvi- ja kyynärsuojia olisi kyseisten paikkojen iho tällä hetkellä varmasti paljon huonommassa kunnossa. Nyt selvittiin pienillä naarmuilla.

Vähän aikaa lenkiltä palaamisen jälkeen iski melkoinen allerginen reaktio. Mikä lie heinä ollut asialla. Silmät saivat uuden mallin ja kurkku turposi ahtaaksi. Apteekista ensiavuksi haettu Heinix-niminen tuote auttoi. Väitän, että ainakaan kymmeneen vuoteen en ole tarvinnut apteekkitavaraa allergiaoireiden kesyttämiseen. Tuote on tehokas allergiaoireiden hoitoon, mutta sillä on sivuvaikutuksensa. Iltapäivä oli sanalla sanoen raukea.

Illansuussa olo alkoi olla normaali. Poikettiin Tampereella automarketissa. Kotipuoleen löysivät tiensä niin tyynyt kuin tomaatitkin.

Varhain huomisaamuna puolisoni ja minä lähdemme pariksi päiväksi katselemaan kesäisen Suomen rautatiemaisemia VR:n edullisen lomapassin turvin. Päivityksiä tähän sepustukseen ei tuona aikana ole odotettavissa. Lapa pystyyn, jos jossakin runkorataverkon koillisella osalla nähdään.