Lauantai-iltapäivän ääni on ruohonleikkurin säksätys

Lauantaipäivän kunniaksi oli tarkoitus nukkua pitkään, mutta päälle unohtunut rannekellon herätys nosti ylös varhain. Olosuhteet unen jatkamiselle olivat kyllä hyvät: Lämpötilan taannoin kohotessa siirryimme nukkumaan yöpakkasten toteutumattomien seurausten pelossa rakennetun betonin suojaan alakertaan. Ihan yhtä viileä se ei ole kuin Sjundbyn linnan kellari, mutta kelpaa rahvaalle hyvin.

Päivätyö keittiön kuningattarella meni pihamaan antimien parissa - talvellakin saadaan herkutella muun muassa kesäkurpitsakeitolla - ja itselläni ruohonleikkurin perässä kävellessä.

Lauantai-iltapäivälle ominainen ruohonleikkuun ääni kantautui muiltakin suunnilta. Hiukan myöhemmin nenään kantautui myös lauantai-iltapäivien tuoksu, joka tosin parissakymmenessä vuodessa on käynyt yhä harvinaisemmaksi: piipuista kohoava lämpiävien saunojen tuoksu.