lauantaina, heinäkuuta 23, 2005


Lauantai-iltapäivän ääni on ruohonleikkurin säksätys


Lauantaipäivän kunniaksi oli tarkoitus nukkua pitkään, mutta päälle unohtunut rannekellon herätys nosti ylös varhain. Olosuhteet unen jatkamiselle olivat kyllä hyvät: Lämpötilan taannoin kohotessa siirryimme nukkumaan yöpakkasten toteutumattomien seurausten pelossa rakennetun betonin suojaan alakertaan. Ihan yhtä viileä se ei ole kuin Sjundbyn linnan kellari, mutta kelpaa rahvaalle hyvin.

Päivätyö keittiön kuningattarella meni pihamaan antimien parissa - talvellakin saadaan herkutella muun muassa kesäkurpitsakeitolla - ja itselläni ruohonleikkurin perässä kävellessä.

Lauantai-iltapäivälle ominainen ruohonleikkuun ääni kantautui muiltakin suunnilta. Hiukan myöhemmin nenään kantautui myös lauantai-iltapäivien tuoksu, joka tosin parissakymmenessä vuodessa on käynyt yhä harvinaisemmaksi: piipuista kohoava lämpiävien saunojen tuoksu.

1 kommentti:

Marleena kirjoitti...

Lämpiävän lauantaisaunan tuoksu on yksi parhaista elämyksistä ja niin harvinaista. Kuljen usein juuri lauantaisin erään vanhan omakotitaloalueen läpi ja nuuhkin tätä lapsuuteni tuoksua.

"Keittiön kuningatar", voiko sitä kauniimmin vaimostaan sanoa :)