Hei kuule Suomi

Rautateitse matkailu on toisaalta mukavaa (voi torkkua, jos siltä tuntuu) ja toisaalta tylsää (matkan aikana ei näe kovinkaan mielenkiintoisia maisemia eikä poikkeamismahdollisuutta kiintoisille kohteille ole). Puolisoni ja minä käytimme lomapassiemme kaksi kolmasosaa reitillä Tl-Ri-Jns-Nrm[-Kaj]-Ol-Sk-Pro-Tpe-Tl.

Kotoa Riihimäelle vei pikajuna P162 ja siitä Joensuuhun IC1. Jälkimmäisessä isänmaan nouseva polvi piti huolen kesäajan oloihin nähden aikaisehkon herätyksen univajeen täyttämättömyydestä. Paikkavalinta tosin oli oma syy. Joensuusta Nurmekseen matkustettiin Tampella-MGO:n (Dv12 nro 2624) tuoksuisen "taajama"juna H861:n kyydissä.

Nurmeksesta ei nykyisin voi jatkaa rautateitse "eteenpäin". Matkahuollon penkkien läsnäolijoiden keskustelu antoi ymmärtää, että puheenaiheena olivat nuoruuden savotat.

Nurmes vaikutti paikkakunnalta, jossa voisi olla hyvä asua.

Matkalaisten alkoi olla jo nälkä, ja Porokylästä löytyi sopiva ruokapaikka. 1950-lukulaiseen rakennukseen sijoittunut ravintola tarjosi kelpo annokset. Suosittelemme. Ovikäytävässä bongattiin lakiasiaintoimisto, jonka nimi kertoi, miten pieni maa tämä kaikesta maantieteellisestä koostaan huolimatta on.

Linja-auto tarjoaa junaa paremmat mahdollisuudet maisemien katseluun, vaikka onkin muutoin epämukavampi matkustusmuoto. Nurmeksesta Kajaaniin matkattiin linja-autossa Valtimon ja Sotkamon kautta kiertäen.

Kajaanissa nukuttiin ja aamupäivällä katseltiin paria nähtävyyttä.

Linna, eli nykyisin sen Paltamon tien alle jääneet rauniot, Ämmänkoskessa on harmaakivimuureihin pohjautuvan rakennustekniikkansa puolesta nykyisen Suomen viimeinen keskiaikainen linna, vaikka onkin rakennettu vasta 1600-luvun alussa. Se rakennettiin turvaamaan ruotsalais-suomalaista frontier-ideologiaa eli itäistä uudisasutusta ja jopa tukikohdaksi Arkangelin kaupan valtaamiseen, mutta joutui itäisen vihollisen haltuun isonvihan aikana. Venäläiset räjäyttivät linnan vuonna 1717.

Kajaanin kirkko on J. Ahrenbergin suunnittelema, ja - miten sen nyt diplomaattisesti sanoisi - siltä se näyttääkin. Mies, joka olisi halunnut "restauroida" mm. Turun linnasta mieltymystensä mukaisen keskieurooppalaisen "goottilaisen" linnan, sai toivottavasti toteuttaa näkemyksiään riittävästi Kajaanin uuden kirkon parissa.

Kajaanissa on edelleen käytössä rautateillä harvinainen kampiasetinlaite, jossa vaihteet (ja aikaisemmin myös opastimet) asetettiin kohdalleen vaijerien välityksellä asemarakennuksen välittömässä läheisyydessä olevia kampia kääntämällä. Puolisoni bongasi kestopuukyllästeiset vaijerikourut, ja etelän ihmisten ihmetyksen palkitsi mielihyvin kameranobjektiivin tielle osunut VR:n ammattimies ryhtyessään hyvissä ajoin kääntämään vaihteita kohtaaville junille lähestyviksi.

Viimeistään sähköistetyn radan rakentaminen on hävittänyt kampiasetinlaitteet rataverkolta, kuten se teki Tl-Tku-radalla viime vuosikymmenen lopussa ja pian tekee Kainuunkin rataverkolla. Kajaanin ratapihalle on jo asennettu muutama sähkötoiminen vaihde, joita nyt, sähköistyksen vielä puuttuessa, käännetään akkuporakoneeseen liitetyn hylsyavaimen avulla.

Asetinlaitteen avulla käännetyt vaihteet saivat nyt palvella pikajunia P80 ja P 973. Ensinmainitun veturina oli Dr16 nro 2802. Kuvassa tuo kyseisen prototyyppisarjan liikenteessä oleva yksilö esiintyy, mutta ikävä kyllä junien aikatauluihin liittyvien syiden vuoksi tunnisteita siitä ei kuvassa näy.

Oulun kautta palattiin pitkällä mutta kilometreihin nähden nopealla paluuyhteydellä kotiasemalle.