Vornedskab

Verovoudin mielestä omistusasunnossa asuminen on kuulemma tuloa, jota ainakin teoriassa voisi verottaa. Siihen mäntyyn yksinkertaisinkaan verokarhu tuskin päätään ihan heti iskee. Mutta pitkään keskusteltuihin asuntolainojen korkovähennysoikeuksiin halutaan kyllä puuttua, samoin asuntojen mahdollisiin myyntivoittoihin. En ole missään määrin asuntokaupan asiantuntija enkä aiheesta juurikaan edes kiinnostunut, mutta minusta tuntuu, että perusteita moiselle on etsitty nyt menneestä maailmasta. Jo yhteiskunnallisella oikeudenmukaisuudellakin olisi helppoa puolustaa ratkaisuja, joissa yksityisten omaisuuden arvon kasvattamiselta poistetaan yhteiskunnan tukia. Kuumien asuntomarkkinoiden ja kohoavien hintojen vallitessa muutama vuosi sitten ainakin kasvukeskuksissa omistusasunnolla varmasti olikin sijoituksenomainen luonne. Mutta vähitellen oltaneen kulkemassa taas siihen suuntaan, että asunto on iän ja käytön myötä luonnollisella tavalla kuluva ja arvoaan alentava hyödyke.

Vai haetaanko uusilla järjestelyillä jonkinlaista ideologispohjaista omistussuhteiden uusjakoa? Historiasta ei ehkä haluta muistaa kahta raskasta sotaa välittömästi seuranneiden omaisuuden omistuspohjan laajentamistoimien yhteiskuntaa vakauttanutta vaikutusta. Vuoden 1918 levottomuuksien jälkikaiut eivät ehkä olisivat vaimenneet niin nopeasti ilman torpparivapautusta ja 1940-luvun loppu olisi voinut olla kuohuvampi ilman siirtoväen ja rintamamiesperheiden asutustoimintaa. On ymmärrettävää, että yhteiskunnan epävakautta tavoittelevat poliittiset ryhmät pyrkivät vähentämään kiinteän omaisuuden omistajien joukkoa, mutta nyt verotusehdotukset tulevat erikoiselta suunnalta.