Lännentiellä

Sininen vaunu tarjosi mukavan kyydin aamu-usvaisten peltomaisemien läpi. Tuntui, että matka olisi vasta alkanut, kun tuomiokirkko tuli jo näkyviin. Ripeä kävely linja-autoasemalla, lippu Hajalan tienhaaraan – sekä lipunmyyjää että kuljettajaa piti muukalaisen hiukan auttaa sijainnin määrittämisessä - sieltä taas pieni kävelypyrähdys ja olin kokouspaikalla ensimmäisenä vieraana.

Linja-autoasemalla Satakunnan liikenteen kuljettaja virkapukuineen ja koppalakkeineen keräsi roskia laiturilta odotellessaan matkustajia. Vanhan ajan ammattiylpeyttä. Paikat pitää olla kunnossa.

Rutiinikokouksen jälkeen sain Heikiltä kyydin Paimion matkahuoltoon, ja takaisinpäin vei kaupunkibussi. En ryhtynyt juoksemaan päätepysäkiltä asemalle ja jättäydyin suosiolla tuntia myöhäisempään junaan. Sinivaunuinen sekin ja nyt pellot täynnä leikkuupuimureita. Urjalantien tasoristeyksen kohdalla jäi taas kaipaamaan sitä joihinkin ratakarttoihin piirrettyä yhteiskoulun pysäkkiä.