Inhouse & outsourcing

Otsikon termit, hosting ja pilvipalvelut olivat päivän sanoja. Vaikka oltiin varsinaisista nörttipiireistä muutama askel liiketoiminnalliseen suuntaan, oli puhe fingelskaa. Tämän kaltaisissa tilaisuuksissa minua katsotaan pitkään, joskus hitaastikin, siinä vaiheessa, kun puhelimet on aika panna äänettömälle. Työpuhelimeni on perinteikäs Nokian 3310. Harmi, että 6250-halko aikanaan hajosi. Se olisi vielä näyttävämpi kommunikaattorien seurassa.

Nyt on kuulemma väestötietojärjestelmämme yksi liitännäisjärjestelmä, evankelis-luterilaisen kirkon tietojärjestelmä, siirtymässä keskitettyyn Active Directory -pohjaiseen ratkaisuun. Hankkeen lieveilmiöistä jo puolisoltani kuulinkin.

Korkeilla valtionhallinnon viroilla ja Microsoftin yhteiskuntasuhteiden johtajan pestillä on viime vuosina ollut mielenkiintoisia yhteyksiä. Näin on rumaa sanoa, mutta tänään minulle tuli - tietenkin aivan perustelematon - assosiaatio Raid-dekkarielokuvaan, jota katseltiin joskus museoveturiseuralaisten saunaillassa. Niinpä A-junan hampuusit alkoivat vaikuttaa arskoilta ja sundmaneilta (isänmaan vastaisia hankkeita hautoville todettakoon, että rautatieplutoonalle taannoin esitetty kutsu tulla veivaamaan mainitussa filmissä esiintynyttä isommanpuoleista rantapyssyä on tietääkseni edelleen voimassa, ja siihen tartutaan tarpeen vaatiessa).

Microsoftin yhteiskuntasuhteet Suomessa tuntuvat olevan hyvissä käsissä. Henkilö, joka sanoo, että vanha agraariyhteiskunta oli mitä suurimmassa määrin tietoyhteiskunta, ymmärtää asioita kunnioitettavan syvällisesti. Ja kun vielä lausuu isännän nimen kansanomaisesti "Mikrosoft" eikä, kuten viralliset kumppanit ja muut hangaroundit mielellään tekevät, "Maikrosoft".

Seminaari loppui ajoissa, mutta matka työmaalle vähän reilua tuntia varten ei houkuttanut DNA:n mokkulan ollessa junamatkustajan kannalta edelleen huono etätyöapuri. Päätin loukata kansalliskirjaston käyttösääntöjä ja mennä etätyöskentelemään sinne. Hain silmänlumeeksi pöydälleni vuoden 1948 valtiopäiväasiakirjaniteen: kirjaston vahtimestarit kun ovat vanhan hyvän ajan koulun talonmiehiä. Se on aivan oikein. Nytkin torilla ja Suurkirkon portailla metelöi haalareista päätellen opiskelijoiksi tunnistettava väkijoukko. Minulla oli takki, jonka selässä lukee näyttävästi Valkeakosken ammatti- ja aikuisopisto, ja soluttauduin joukkoon hetkeksi heiluttelemaan karvanoppia. Minulle ei kylläkään selvinnyt, valmisteltiinko siellä Vanhan valtauksen jatko-osaa vai peräti opiskelijavallankumousta. Ainakin siellä sovellettiin mies ja ääni -periaatetta ja kuuluvasti.

Helsingin rautatieasemalla laituriopasteet olivat pimeänä ja postitalon puolella seisoi Pasi-Sisu. Ei siellä sotainvalidien syyskeräystä raisumpaa toimintaa harjoitettu, mutta kaarttin miehet keräyslippaineen olivat ottaneet korttelin haltuunsa. Ei näkynyt sen enempää romanialaiskerjäläisiä kuin facebookkaajiakaan, vai mitä he nyt ovat.