Kissanpoika sairastaa

Eilen jatkoin hitaasti etenevää museouraani koulutuspäivällä Suomen Rautatiemuseossa. Kurssilla oli kolme miestä Pieksämäeltä ja neljä Toijalasta. Opiskeltiin esineluetteloinnin logiikkaa, joka ei pystymetsäläiselle avaudu ilman asiantuntijan johdatusta.

Kouluiltapäivän jälkeen vietettiin perinteistä Museoveturiseuran syyssaunailtaa Kylmäkosken saloilla metsälammen rannalla. Ainakin kolme norppaa kastautui syysviileässä vedessä. Puolisolleni ja minulle se oli samalla talviturkin heitto. Emme ole uimaihmisiä.

Kotiin palatessa odotti huolestuttavia havaintoja. Kissalapset olivat viettäneet iltaa pihalla, mutta vain Viljami odotti ovella. Velipoika, Vihtori-raukka, oli satuttanut itsensä niin että ei päässyt kiipeämään rappuja ylös. Lähdettiin Valkeakoskelle eläinlääkäripäivystykseen samoihin aikoihin, kun lehdenjakaja aloitteli Kärjenniemen kylässä.

Eläinlääkäri oli mitä ystävällisin. Hän arveli kissan pudonneen takamukselleen niin korkealta, että oli käynyt pahasti. Eivät kissatkaan aina kivuttomasti putoa – lääkärin mukaan tämänkaltainen onnettomuus on jopa melko yleinen. Ainakin takajalan polven nivelsidevammaa epäillään. Kipulääkepistos antoi pienelle unta, ja hoito-ohjeet ja -aineet saatiin mukaan. Maanantaina mennään röntgenkuvaan.

Tänään iltapäivän tullen kissa on ollut jo pirteämpi ja kehräilee tapansa mukaan. Ruokakin on maistunut.