Viikonloppu Turussa

Sekin ihme nähtiin, että IC-juna voi olla matkustajalle halvempi kuin pikajuna. Menoliput saatiin ratatöistä ja varsinkin Tl-Ur-välin nopeusrajoituksista johtuvalla kampanja-alennuksella, mutta tieto tästä ei ilmeisesti ollut tullut Turkuun saakka, kun paluuliput sinänsä mukavalla Esslingen-vaunun penkillä olivat menolippuja kalliimmat. Tampere-Turku-välillä matkustavien kannattanee silti kysyä ratatyökampanja-alennuksia kesäkauden aikana lippuja ostaessaan.

Turussa on aina mukava käydä. Kirkkopäivien ohjelmasta puolisoni ja minä emme ehtineet poimia montaa tapahtumaa - monet aiheet oli ymmärrettävistä syistä sijoitettu mahdollisimman lähelle virka-aikaa.

Tasavallan Presidentti puhui asiaa lauantai-iltapäivän kääntyessä illaksi. Laveasti toki, kuten virkaansa kuuluu. Mutta kuullessa näitä puheenvuoroja, joissa korostetaan uskonnon muuttumista ihmisen yksityisasiaksi, tuntuu joskus kuin samalla tarjottaisiin tilalle jotakin vähintään yhtä kertaluokkaa sitovampaa, vaativampaa, pakkoyhteisöllistävämpää.

Lauantain alkaessa vaihtua sunnuntaiksi joen pohjoisrannan teatteritalossa käsiteltiin kehollisuutta, seksuaalisuutta ja spiritualiteettia. On myönnettävä, että syksyllä ilmestyvän, tanssitaiteilijapariskunta Pahkinen & Hämäläisen Pyhä kauhu -nimisen esityksen maistiaiset sykähdyttivät. En tunne tanssitaidetta lainkaan, mutta ei retkikuntamme asiantuntevankaan jäsenen mielipide ollut erilainen. Hienoa katsoa, kun osaajat tekevät.

Stand-up-koomikkona toimi runoilija Tabermann. En ole häntä ennen livenä nähnyt, ja runoistaan minulle on tullut mieleen haparoiva Ovidiuksen jäljittelyyn ja modernisointiin perustuva Öyhönmäen yrjöpöydän tuolin kyttääminen. Mutta esiintyessään mies on mestari. Suhde omiin teksteihin on kohdallaan samoin kuin huumorikin. Ei ollenkaan niin totista kuin pelkästä tekstistä välittyy. Ehkä hän tietää olevansa kaukaisen ja syrjäisen Finnian oma Ovidius. Ei yhtään enempää tai vähempää kuin esikuvansa ja oman ympäristönsä konstellaatio. Edelleen, hienoa katsoa ja kuulla, kun osaaja tekee.

Niinsanottu teologinen osuus taas oli... no jaa. Mikäs siinä, jos papista (tai vastaavasta) on räväkkää sanoa "peenis" tai että yleisö kihertää, että nyt se sanoi "aanus". Tärkeitä asioita ja hyvä että puhutaan. Mutta pitääkö kaikesta tehdä riittejä? Tai pitääkö kaikki sukupuolistaa? Meneehän sekin, mutta hitto soikoon niiden qigong-halpakopioiden kanssa. Emme tietenkään osallistuneet.

Musiikkitarjonnasta vastasi kirkkoherroista koostuva Viis papeista aka Sex pastors. Eivät ehkä olleet ehtineet harjoitella kovin paljon, mutta ei haitannut kuulijaa.

Muutakin kuin kirkollista mahtui lauantaihin. Tämänkertaisen Turku-biennaalin teema "Hetkessä" oli tuonut esille lähinnä pop-taidetta eri muodoissaan. Elävä kuva oli monen suosima ilmaisuväline. Voittajakin, Hannu Karjalainen "Woman with Dark Hair" -teoksellaan, käytti tätä muotoa. Hiustenkuivaaja- tai hiustenhoitoainemainoksen mieleen tuova muotokuvamuunnelma ei minun silmääni näyttänyt kovin erikoiselta, mutta oli aivan asiallista tilataidetta suuritehoisen dataprojektorin tuulettimen äänen vuoksi.

Alakerran Aboa vetuksessa muisteltiin Agricolaa. Uusien sanojen suomennosten keräykseen tarjosin mobiilin vastineeksi kulkiota. Se tosin ei ole kovin agricolamainen - paremminkin 1800-luvun lopun suomennosperinnettä edustava - ja varmasti jo aikaa siten keksitty. Jokunen vuosi sitten Yleisradion järjestämässä suurin suomalainen -äänestyksessä kannatin Agricolaa. Hän oli mielestäni ainoa, joka loppukilpailussa olleista vastasi kisan nimeä. Mannerheimit, Kekkoset ja muut olivat epäilemättä tärkeitä omina hetkinään, mutta heidän suuruutensa vasta vuosisadat ratkaisevat.

Kaljalla käytiin Skodassa. Etupenkillä polttivat tupakkia, joten takapenkeille. Eerikinkatua lipui harvakseltaan mutta säännöllisesti poliisiautoja. Varmaankin katsomassa, että paikan asiakkaat eivät syyllistyisi rattijuoppouteen.

Helluntaipyhän messu tuomiokirkossa oli samalla Agricolan 500-vuotisjuhlamessu. Liturgia toteutettiin vuoden 1549 kaavalla ja senaikaisella kirjakielellä. Melkein kuin paikallisella murteella olisivat toimittaneet ;-)

Messuun liittyen, sateenkaari-vastaava pidettiin myöhään lauantai-iltana Henrikinkirkossa. Valitettavan kaukana keskustasta ainakin muualta tulleita ajatellen. Tässä mielessä taidetaan olla vielä länsinaapuria jäljessä. Siellä näitä järjestettiin ainakin jo viime vuosikymmenen alkupuolella, ellei aiemminkin, pääkaupungin tuomiokirkossa. Turku vaikuttaisi scenessä sisällä olemattoman silmiin suvaitsevaisimpiin kuuluvilta kaupungeiltamme. Ihan äkkiä on vaikea kuvitella, että Helsingin tai Tampereen kaltaisissa paikoissa vastaavia saataisiin aikaan valtakunnallisten kirkkopäivien yhteydessä ainakaan ilman voimakkaita vihanilmauksia eli puolin ja toisin tapahtuvaa vastakulttuurijulistautumista.

Kotona ehti vielä leikkaamaan ruohon. Yhtenä iltana menneellä viikolla kemiralaista kylväessäni naapurin Jussi kävi sanomassa, että tuota ei ehkä kannattaisi tehdä tai ruoho kasvaa liian kovaa vauhtia. Saa se mielellään kasvaakin, ainakin sammalta nopeammin, mutta nyt täkäläinen viidakkoilmasto taitaa kasvua vasta innostaa.