torstaina, toukokuuta 17, 2007


Merkkivalojen tuike


Valokuvatorstai-blogissa on tuotu kaunissanaisen Charles Baudelairen tekstiä kuviksi.



Taidekriitikkona Baudelaire (1821-1867) suosi realismia. Sitä realismia, jossa sai ja pitikin olla tuoksu ja maku, kunhan ne mahtuivat määrämittoihin. Riittävätkö 1990-2000-lukujen ajojohdintolpat rajaamaan hiilen palamisesta syntyvän 1940-luvun tuoksun Baudelairelle mieleiseksi? Joka tapauksessa lähtemisen ja saapumisen paikat olivat jo hänen aikanaan muuallakin kuin satamissa.

3 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Näitäpä siipi- ja valo-opasteita kaikissa satamissa.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Siinäpä nokea kerrassaan. Harvoinpa tuollaista tuprahtelua enää näillä leveysasteilla näkee.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Niin, Helanes, lähteminen ja saapuminen ovat tarkkaan ohjattua toimintaa. Teknisesti ainakin, ja turvallista niin.

Kirsi, savuttomiahan ne ovat, yhä useammat junavuorot. Tuo "Ukko-Pekan" uloshengitys on kuvattu maaliskuussa 2004.