Adeste fideles et ridentes

Olen enemmän tai vähemmän onnistuneesti etsinyt sijaistoimintoja kunnallisoikeuden tenttiin lukemiselle. Eilisiltana kotipihan ruoho näytti kaipaavan - ja objektiivisesti kaipasikin - ruohonleikkuria. Vasta leikkurin käyntiin nykäistyäni muistin, että bensiiniä ei kanisterissa enää ole. Mutta tuoreilla öljyillä ja siivotulla sytytystulpalla ja ilmanpuhdistimella käyvä malmölais-milwaukeelainen ryysti niin säästeliäästi, että viime kesältä jäänyt puoli tankillista riitti pihan parturointiin.

Tämän aamun shoppailumatka suuntautui maatalousliikkeeseen, mistä auton perään tuli kaksi säkkiä kemiralaista ja isompi pussillinen nurmensiementä. Ne tosin saavat odottaa vielä muutaman päivän. Sateita odotellaan. Iltapäivällä lähdimme käymään kuntosalilla. On myönnettävä, että toissapäiväinen pyöräily painoi vielä alaraajoissa. Ja rauta painoi liikaa. Tuli, ei pelkästään lämmin, vaan kuuma.

Pari tuntia veturitallillakin. Lääninrajan tuolla puolen vietetyillä Pienoisjunatreffeillä oli kolmimiehinen edustus Tl:n määräasemakilvin. Samaiset kädet täyttivät illan mittaan viimekesäisten akvarellimaisten 1870-luvun rautatiekarttojen jäljiltä vapautuneet vitriinit tamperelaisen veturiteollisuuden historialla. Kiitos, Esko, Ilkka, Jani ja Jukka.

No, on tässä yritetty lukeakin. Kuntalain kommentaarista mieleen jää sen kaltaisia kuriositeetteja, että juridisesti katsottuna maamme ensimmäiset kauppalat olivat Ikaalinen ja Iisalmi.