 | Peilikuva |
Löysin vasta äsken alkukuussa kirjoitetun hauskan peilikuvan. Kiitokset!
Nelisen vuotta sitten, kun olin aloittelemassa blogiuraani, jotkut silloin tunnetut kirjoittajat hauskuttivat yleisöä kirjoittamalla parodioita toistensa teksteistä. Joku "Matti merellä" meni jo mauttomuuksiin, "Kublakhan" kolkutteli rajoja, mutta oli myös näitä ilmeisen hyväntahtoisen hauskoja.
"Tietoisuuden vapautuksen" kirjoitus oli minusta osuva, joskin Blogistanin raittiusihmisiä pitää valitettavasti etsiä muualta. Olen varmaankin kirjoittanut joitakin kaljapullonvihakirjoituksia, mutta luulen, että ne ovat usein liittyneet tapauksiin, joissa joku (tapahtuneen jälkeen yleensä entinen) hangaround-tyyppi on ihmetellyt tai jopa kritisoinut veturitallin iltamehupainotteista saunajuomavalikoimaa.
Ja toki me torpan kauniimman ihmisasukkaan kanssa joskus jossain käymme. Muutaman tunnin päästä vie IC-juna Turun kirkkopäiville :-) (Enkä muuten ole koskaan korjannut enkä vaihtanut solenoidia mihinkään laitteeseen.)
4 kommenttia:
Valitettavasti ilmava ja hienostunut kirjoitustyylisi on tuossa jäänyt tavoittamatta, mutta sellaista onkin kamalan vaikea matkia.
Olenkin joskus miettinyt, että Blogistaniassa on (mieleni tekisi sanoa harmillisen) vähän parodiablogeja. Tietoisuuden Vapautus on ainoa minun löytämäni ja seuraamani, ja senkin taso vaihtelee. Toisaalta en tiedä, onko se nyt sitten paha asia ettei sellaisia blogeja ole. Veikkaan nimittäin, että nyky-blogistaniassa on hyvin pieni määrä bloggaajia, jotka osaisivat suhtautua heistä itsestään kertovaan parodiaan.
Minä en muuten alunperin edes tajunnut, että tuo TV:n merkintä parodioi sinua! Siitä puuttuivat kokonaan kytkökset rautateihin :D
Kirsi ja LB, kiitos. Luulen, että jo sanamuodoilla pääsee itsensä tuotteistamisessa pitkälle. Niin ja rautatiet, jotain pyhää sentään :-)
Luulen, että parodiablogien olisi enää kovin vaikea saada yleisön suosiota, kun viittausten verkko on niin moninainen. Pystyisikö enää montaakaan top100-listalla olevaa blogia parodioimaan niin, että se olisi lukijoiden kannalta edes jossakin määrin tunnistettavaa sana- tai muoto-opillisesti?
Tuo kirjoitus on pantu nopeasti ja krapulaisessa mielenjohteessa kasaan muutamasta muustakin vaikutteesta.
Pakkojuhlinnan kauhistelua oli tuolloin liikkeellä. En edes muista tarkkaan mitä kaikkia siinä oli.
Tosin itsensä tunnistaa paremmin kunnolla karrikoidusta ja mutkat suoraksi vetävästä kuin totuudenmukaisesta kuvasta. Se on fiktion etu.
Lähetä kommentti