keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006


Koko päivä koulunpenkillä


Noin yksitoista tuntia päivästä meni koulunpenkillä istuessa. Työmaalla maahantuoja piti tuotekoulutusta uusista ja vähän vanhemmistakin tuotteista. Uusissa atk-verkoissa käytettävien kategoria 7:n mukaisten kierrettyjen parikaapelien liitäntämoduulit olisivat aika veikeä nörttihenkisen pääsiäismunan sisältö. Riittäisi hetkiseksi askarreltavaa (kuvassa alla tosin ei ole kyse kategoria 7:stä, vaan tavallisen monimuotokuidun päättämisestä puristusliitoksella).



Muutoin näyttää vahvasti siltä, että yhä laajakaistaisempien verkkokaapelien yhä kiristyvät toleranssit yhdessä entistä monimutkaisempien asennuskomponenttien kanssa - vertailukohtana olkoon tässä edellinen vuosikymmen, ei sen vanhempi aika - nostavat kädentaitojen arvoa atk-alalla.

Ilta meni jälleen kunnallisalan opinnoissa Tampereella. Viime päivien aikana sitä sorttia on riittänyt. Nyt tahti taitaa hiukan hellittää.

Asemalle kävellessä Tullikamarille oli huomattavan pitkä jono. Mietin, mitä tilaisuutta siellä mahdettiin jonottaa. Jonottajat kun eivät näyttäneet rock-musiikin tai minkään muunkaan vastaavan kulttuurimuodon sydänystäviltä vaan parempiin päällystakkeihinsa pukeutuneilta nuorilta aikuisilta, jotka olivat kuin olisivat kirkkoon tai äänestämään menossa.

Pari muuta illalla merkille pantua pikkuasiaa. Ensiksi, miksiköhän monet luennolle osallistuvat haluavat täyttää perinteisen luentosalin - jossa kulku penkkiriveille tapahtuu vain rivin päästä - niin että ensiksi tulleet istuutuvat heti rivin päihin, vaikka heillä ei olisi aikomusta lähteä kesken luennon? Varautuvatko he kenties paniikin aiheuttavan onnettomuuden mahdollisuuteen, ja haluavat turvata nopean poistumistien? En kylläkään aio tehdä asiasta kyselytutkimusta paikan päällä, vaan tyydyn pyytelemään anteeksi ahtautumistani päässä istuvien ohi rivin vapaille paikoille.

Toiseksi, VR:n vetokaluston kierto lienee jossain määrin muuttunut 3.9. tapahtuneen aikataulukauden muutoksen jälkeen, kun tuntuu, että illan taajamajuna H 9728 Tampereelta Helsinkiin ajetaan yleensä Sm4-rungolla. Helsingistä tuleva H 9703 saapuu kahdella Sm4-rungolla, joista toinen jää Tampereelle, ja toinen jatkaa takaisin H 9728:na. Ennen aikataulukauden vaihdosta vastaava, joskin Tampereelta vajaata tuntia myöhemmin lähtenyt taajamajuna H 9734 ajettiin yleensä vanhemmalla Sm-kalustolla. Tässä suhteessa vanha aika oli iltaopiskelijalle edullisempi, vaikka nykyinen sekä äänimaisemaltaan - pidän Sm4:n huomiotaherättävästi itsestään ilmoittelevasta paineilmajärjestelmästä; se tuo mieleen höyryveturit - että istumismukavuudeltaan parempi onkin. Aina ei ehdi nykyiseen aikaistettuun taajamajunaan, ja pitää odottaa kalliiseen IC2 184:ään.

2 kommenttia:

Tino Rossi kirjoitti...

Verkot, palvelimet ja muut siihen liittyvät kilkkeet monimutkaistuvat sitä vauhtia että pelottaa. Ystäväni kitkee verkkotukoksia isossa alan firmassa ja sanoo että yhä useammin ongelmaa ei onnistuta paikkantamaan tarkasti. Ohjelmia ja päivityksiä ajetaan ja johtoja riuhdotaan kunnes salamaniskusta kaikki taas toimii.

Vanhan kunnon "tää o ny paskana" tilalle on tullut epämääräinen "joku siellä jossain aina välillä jarruttaa, mutta kyllä tää ny jotenkin toimii". Uusi IT-tekniikka on jotenkin inhimillistä ja sanoisinko "venäläistä". Kaikki menee suurinpiitein oikeaan suuntaan ja puhetta loistavasta tulevaisuudesta ja rajattomista mahdollisuuksista piisaa.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Totta puhut. Sanotaan, miten tietotekniikka tulee jatkuvasti ihmisläheisemmäksi ja helpommaksi. Se on totta loppukäyttäjän näkökulmasta, mutta madaltuva loppukäyttäjäkynnys edellyttää aina vain monimutkaisempia järjestelmiä "pellin alla". Loppukäyttämiseksi laskettakoon tässä myös yksittäisen työaseman huollot ja oheislaiteasennukset.