Ruumiille tekemistä

Varhaisen lumentulon vuoksi osa pihamaan syystoimista on jäänyt tekemättä. Vieläkin kirsikkapuussa on lehtiä. Tuleva kevätharavointi taitaa olla totuttua työläämpi. Kasvilavan ja keinun siirtäminen talviteloille sisätiloihin olivat nekin saaneet odottaa tähän aamupäivään saakka.

Muilta osin päivä on kulunut lähinnä ruumiinkulttuurin merkeissä. Hiihtokeli oli lumipöhryisen raskas, ja lyhyt lenkki sai riittää lämmittelyksi. Jatkettiin kuntosalilla. Joskus on vähän nolottanut hyödyntää seuran tarjoamia ilmaisia salikäyntejä, kun tatamilla en ole aikoihin viihtynyt. Enää ei tarvitse huolehtia siitä. Syystä tai toisesta seura oli sanonut irti jäsenistönsä ilmaiset kuntosalivuorot. Ehkä se oli taloudellinen kysymys. En tiedä, kun olen koko lailla ulkona kuvioista. Rahaa meillä ei ollut mukana, mutta puolisoni uhrasi omasta kortistaan yhden ylimääräisen ruudun ja pääsin minäkin sisään.

En juurikaan tykkää (lue: osaa) harjoitella levytangoilla, mutta ranskalaista punnerrusta tulee harrastettua. Muistan, että olen ennenkin sählännyt kulmatangon lukkojen kanssa, mutta tänään kävi varsinainen läheltä piti -tilanne. Tankoa pois nostaessani toisen pään lukko aukesi ja levy vierähti pelottavan lähelle vieressä olleen nuoren miehen jalkapöytää. Myönnän, että sydän jätti väliin lyönnin tai pari. Niin kai toisella osapuolellakin. Syy taisi olla sopimattomat lukot tangon päissä. Tuntuivat kiristyvän, mutta eivät sitä tehneet.

Päivälliseksi tehtiin hyvää ruokaa. Ruokalepo olisi voinut kestää vaikka koko illan, mutta ajeltiin kuitenkin tehtaanpiippujen juurelle taijin pariin. Päästiin jo torjumaan apinoita.