Ajasta aikaan

Ilta kului kokouksessa. Hyvää ruokaa, ja janoisille juomaakin. Kiitos Ritvalle ja Sepolle. Virallisissa asioissa meni kolme tuntia, ja sen jälkeen alkoi kiertää konepistoolin lipas. Miekkoja voi takoa auroiksi ja konepistoolin lippaita taskumateiksi, näemmä. Hyvä niin, mutta katsoin silti parhaaksi poistua. Autolla kun olin, ja kotona tumma kalja maistuu hyvältä kotona Ukko-Pekka-tuopista.

Kokouksessa Make pani merkille, että kelloni viisarit kiersivät vauhdilla. Häh? Taisin olla vahingossa sohaissut jotakin nuppia, mutta meinasin sanoa, että vauhdillahan se elämä kulkee.

Keskiviikkoisessa merkinnässä tulin maininneeksi termin nuoret aikuiset. Tuosta 1990-lukulaisen kulttuurin mediaseksikkäimmästä väestöryhmästä lienen jo kaikkien kriteerien mukaan läpikulkenut ja poistunut.

Torstainen debytointi valokuvatorstaissa oli peräisin syksyltä 1991. Haapamäen Tr1 nro 1082 "Risto" oli tuolloin tietenkin jo nostalgia-ajossa. Siitä on 15 vuotta aikaa, vaikka voisi olla, että vasta edellisviikolla ohikulkijaa bongailtiin. Kun mennään vuodesta 1991 taaksepäin toiset 15 vuotta, elettiin VR:n säännöllisen liikenteen osalta ensimmäistä höyryveturitonta vuotta rataverkolla.

Make oli oikeassa. Nopea on viisarien vauhti.